Going To Kansas City valkokangas

Pitkän ohjaajauran teatterin ja television puolella tehnyt Pekka Mandart on vihdoin saanut vuosia kestäneen työsarkansa ensi-iltaan. Kotimaisena elokuvana Going To Kansas City on harvinaisempaa kansainvälistä yhteistyötä todistaen piskuisesta pohjolastakin löytyvän resursseja suuren maailman malliseen monikansalliseen independent-tuotantoon. Going To Kansas City on ohjaajansa mietteitä mukaillen sekoitus Romeo & Julia -rakkaustarinaa ja lännenelokuvaa.

© 1997 Mandart Entertainment

Mikko Vihavainen (Mikko Nousiainen) on komea suomalainen musikantti-poika, joka lähtee vaihto-oppilaaksi Kansas Cityyn. Perillä häntä odottaakin yllätys, sillä hänen sijaisperhettään on kohdannut onnettomuus ja häntä on lentokentällä vastassa uusi sijaisperhe. Pettymyksekseen Mikko huomaa, ettei saakkaan viettää vaihtarivuottaan Kansas Cityn suurkaupungissa vaan päätyy uusine sijaisperheineen Keski-Amerikkalaiseen tuppukylään suurtilallisen perheeseen. Suomalainen on kuitenkin sisukas ja pian Mikko kohtaakin uuden asuinympäristönsä elämänmenon.

Mikko ihastuu paikallisen apulaisseriffin Mike Malonen (Michael Ironside) viehkeään tyttäreen Carlyyn (Melissa Galianos). Apulaissheriffi Malone vain ei oikein hyväksy tyttärensä ja "ruotsi-pojan" ihastusta. Tuppujunttilan menossa uusien kavereidensa kera Mikko joutuu ikävän ammuskelun välikappaleeksi ja pian hän on paikkakunnan epäsuosittu muukalainen, jota jahdataan kuin pientä eläintä, mutta mikä lannistaisi suomi-pojan? Ei ainakaan amerikkalaiset tuppujoosepit.

Michaelien elokuva

Going To Kansas City on kahden Michaelin elokuva - luontuuhan Mikko mukavasti amerikkalaisittain Michaeliksi. Valkokankaalla debytoiva Mikko Nousiainen elokuvan päätähtenä seisoo yllättävänkin ryhdikkäästi omilla jaloillaan, vaikka vastapuolella saapasteli vanha konkari herra Michael Ironside. Huolimatta Nousiaisen lupaavasta roolityöstä nousi Ironsidesta se elokuvan persoona, mutta mitään hävettävää ei nuorella suomalaislupauksella kuitenkaan ole, sillä niin on moni tyystin jalkoihin jäänyt yrittäessään uhitella valkokankaalla rautaiselle Ironsidelle. Toisaalta Nousiainen taitanee laulaa paremmin kuin Ironside…

Mandartin Going To Kansas City ei ole omaperäisyydessään kovinkaan ihmeellinen elokuva. Tuppukylän heinähattujen varautuneisuus ja kummallisuus on tuttua kauraa suomaisille katsojille puhumattakaan nuoresta lemmestä ja muukalaisesta vieraassa maassa. Elokuvan tarinankerronnallinen jännitysmomentti lepääkin siinä, ettei osaa "kotimaiselta" elokuvalta aavistella Hollywoodin paatuneimpia vakiokliseitä. Ja kyllähän Mandartin tarinassa omat persoonalliset hetkensä ovatkin: kohtaus, jossa Mikko ja Carly ovat paossa autiolla maatilalla ja nuorenparin rakkauden tunnustusten jälkeen Carly pudottaa vaatteensa maahan antaen pohjolan pojalle Keski-Amerikkalaista herkkua, puuttui miljööstä enää perinteinen heinälato.

Visuaalisuudeltaan televisioelokuvien tyylinen elokuva etenee tarinaltaan jouhevasti ja ainakin yritystä persoonallisten roolihahmojen tekemiselle on ollut. Tosiasia on kuitenkin se, että Going To Kansas City on elokuvana ja tarinana melko tavanomainen. Se toimii kuitenkin omalla tavallaan suomalaisuutensa näkökulmasta jopa hyvänä elokuvana - ainahan kansallistuntoa sen verran olla pitää!

Hyvänä esimerkkinä

Mika Kaurismäen Amazon (1992) jo osoitti suomalaisella elokuvalla olevan mahdollisuutensa yhteisproduktioon suuren rapakon takana. Pekka Mandart tuli jälleen todistaneeksi, etteivät moiset unelmat ole pelkkiä utopioita. Mandartin hanke on terve ilmiö kotimaisen elävän kuvan kentässä.

Tosiasiahan on, että löytääkseen elon liekkinsä kotimaisen elokuvanteon on haettava kaupalliset ja yhä useammin kansainväliset yhteistyökumppanit. Ei ole mitään järkeä haaskata vähiä Suomen markkoja elokuviin, joita käy katsomassa vain kourallinen ihmisiä. Piristysruiskeena Pölösen elokuvien tavoin toivoisi Mandartin Going To Kansas Cityn saavuttavan katsojansa, jotta silmät kotimaiselle elokuvakyvykkyydelle todellakin aukeaisivat. Mahdollistaahan kansainvälinen tuotantoyhteistyö aina paremmat kanavat elokuvan levittämiselle yhä useampaan maahan Going To Kansas Cityn tavoin.