Godzilla Minus One valkokangas

Japanilaisten toisen maailmansodan kollektiivisen trauman pohjalta syntynyt elokuvahistorian tunnetuimpiin kuuluva Kaijū-hirviö Godzilla (Gojira) on nauttinut suurta suosiota kohta 70 vuoden ajan. Amerikkalaisen Legendary Entertainmentin yhä massiivisemmiksi käyvien elokuvien ja nyt myös tv-sarjan Monarch: Legacy of Monsters (2023–) tehostevyörytysten ohella myös Godzillan luonut Tōhō-studio on jatkanut yhtiöiden välisen sopimusten puitteissa elokuvien tekemistä tunnetuimmasta luomuksestaan. Niissä uudenlaiset näkökulmat ja ihmiskeskeiset tarinat pääsevät paremmin oikeuksiinsa kuin amerikkalaisissa verrokeissaan.

Edellisessä Tōhōn elokuvasarjan osassa Godzillan paluu (Shin Gojira, 2016) käsiteltiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden perintöä ja parodioitiin japanilaisen hallinnon byrokratiakulttuuria. Tästä on ehtinyt vierähtää jo tovi, joten suoran jatko-osan tekemisen sijaan on päätetty palata ajallisesti hirviön juurille, toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Takashi Yamazakin ohjaama Godzilla Minus One (Gojira -1.0, 2023) sijoittaa hirviön pitkästä aikaa historialliseen elokuvaan luoden aiheeseen uudenlaista jännitettä, jota moderneja aseita hyödyntävistä teoksista on puuttunut. Elokuvassa Yhdysvaltojen sotavoiman polvilleen lyömien japanilaisten sotilaiden ja siviilien kunnianpalautukselle tarjoutuu yllättävä mahdollisuus, kun uusi uhka nousee syvältä meren pohjasta.

Kamikaze-lentäjä Kōichi Shikishima (Ryunosuke Kamiki) pakenee itsemurhatehtäväänsä Odon saarelle. Paikalle ilmestyy Godzillaksi kutsuttu ydinkokeiden mutatoima hirviö, joka repii varuskunnan kappaleiksi. Tapahtuman jälkeen Tokioon palaava kunniansa menettänyt Kōichi on traumatisoitunut. Hän kohtaa orpolapsi Akikosta huolehtivan naisen Norikon (Minami Hamabe) ja aloittaa heidän kanssaan yhteisen elämän. Työnään merimiinoja tuhoava Kōichi joutuu tovereidensa kapteeni Yōjin (Kuranosuke Sasaki), merimies Shirōn (Yuki Yamada) ja insinööri Kenjin (Hidetaka Yoshioka) kanssa uudestaan törmäyskurssille Godzillan kanssa.

Rauhalliseen tarinan rakentamiseen luottava Godzilla Minus One on taidolla ja kunnioituksella tehty elokuva sekä sisällöltään että sitä tukevalta visuaaliselta kerronaltaan. Tarinaa pohjustavien Odo saaren tapahtumien jälkeen narratiivi rauhoittuu pommitukset kokeneiden tokiolaisten selviytymisen kuvaukseksi näläntunteen ja raunioiden keskellä. Vakavan draaman lisäksi mukaan tuodaan myös tunnelmaltaan kevyempää otetta merimiinojen purkutiimin yhteispelin ja seikkailujen kuvauksessa, joka muistuttaa hengeltään Spielbergin Tappajahaista (1975).

Godzilla Minus Onessa painotetaan jo alkuperäisistä elokuvista tuttua Godzillan symbolista merkitystä Japanin toisessa maailmansodassa kohtaaman (ydin)tuhon metaforana. Mukaan tuodaan myös tuoreiden sotaveteraanien traumat ja niistä ylitse pääsemisen vaikeus. Kansallisen yhteishengen vaaliminen korostuu sodan tuhojen jälleenrakennuksesta aina Godzillan vastaiseen taisteluun. Itsensä uhraamisen sijaan elämän suojeleminen ja sen jatkamisen turvaaminen nostetaan tärkeästi keskiöön, joka on sotaelokuvissa modernimpi lähestymistapa.

Toisin kuin Godzillan paluussa Yamazakin elokuva painottaa individualistista sanomaansa, jossa yksilöt ja näiden muodostamat yhteisöt ovat ratkaisevassa asemassa kasvottomaksi ja toimettomaksi jäävän hallinnon sijaan. Sodan jälkeisen ajan maailmanpoliittinen tilanne heijastuu Godzillan vastaiseen taisteluun, jossa yksilöiden on otettava vastuu suurvaltojen välisen pattitilanteen eskalaation pelosta johtuen. Kōichista, tämän tovereista ja jopa naapuri Sumikosta (Sakura Ando) luodaan kokonaiset hahmot, jotka tyypittelystä huolimatta eivät ole vain juonta eteenpäin ajavia voimia. Yksilöiden toiminta on jälleen keskeisessä roolissa Godzillan kukistamiseksi, jossa tarvitaan niin rohkeutta kuin tieteellistä innovatiivisuutta.

Kun Godzilla lopulta saapuu täydessä tuhovoimassaan ja alkuperäisen elokuvan orkesteriteema alkaa pauhaa, aiheuttaa se kylmiä väreitä. Godzillan ulkomuodon ja liikkeiden suunnittelu on sen elokuvallisia juuria korostavan klassista, mutta uusinta teknologiaa hyödyntävää huvipuistorobotiikan parissa työskennelleen ohjaajansa kautta. Pienoismalleista muistuttavia, mutta erikoisefekteillä luotuja tuhon maisemia tukevat 1940-luvun lopulle uskolliset lavasteet, joiden keskelle saapuvan Godzillan mittakaavan valtavuus tuodaan hienosti esiin. Kuvakerronta on japanilaisen elokuvan perinteen sijaan tyyliltään kansainvälisempää, mutta paikallisuus tuntuu ja näkyy itämaisen tapakulttuurin ja mielenmaiseman hahmottelussa.

Godzilla Minus One on tuoreelta tuntuva lisäys sarjaan ikonisen hirviön syntyaikaan sijoittuvan historiallisen elokuvan muodossa. Huolella rakentuva tarina nojaa kiinnostavien yksilöiden sodanjälkeisen todellisuuden kuvaamiseen ennen kuin se vapauttaa tuhoelokuvan tulvaportit. Elokuvasta löytyvät temaattinen ja symbolinen ulottuvuus, mutta se toimii myös oivallisena seikkailuelokuvaviihteenä. Vanhuusikään tullut Tōhōn Godzilla-elokuvasarja osoittaa jälleen muuntautumiskykynsä ja elinvoimansa, kunhan vain sen tuhotöille onnistutaan luomaan inhimilliset puitteet.