Twins valkokangas

Brasilialaisen Andrucha Waddingtonin esikoisohjaus Twins (Gêmeas 1999) perustuu ohjaajan maanmiehen ja kotimaassaan suositun näytelmäkirjailija Nelson Rodriguesin tekstiin. Sitä ei kuitenkaan voi olla vertaamatta David Cronenbergin Erottamattomiin (Dead Ringers 1988), jossa Jeremy Irons tekee loistavan suorituksen identtisinä kaksosveljeksinä. Gynekologiveljekset ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. He jakavat naisensa; herkempi veli saa hoidettavakseen ne, joihin hurmuri on kyllästynyt. Waddingtonin elokuvassa identtiset siskot hyödyntävät niin ikään näköisyyttään ja huiputtavat miehiä. Biologi Marilena on älykäs ja lempeämpi kuin huikentelevainen ompelijatar Iara. Sisarukset kuitenkin jakavat niin lihalliset kuin henkisetkin nautintonsa sovussa. Molemmissa elokuvissa muutos ilmaantuu toisen sisaruksen kohtaaman tosirakkauden hahmossa. Alkaa sisarusten välinen katkera erottautumisprosessi.

Juuri muuta yhteistä elokuvilla ei ole kuin juonelliset ja temaattiset lähtökohdat. Siinä missä Erottamattomat luo tukehduttavan kylmän ja kliinisen ilmapiirin, käsittelee Twins hedelmällistä kaksoisolento- ja verisideteemaa miltei leikillisen melodramaattisesti.

Äidin kuoltua siskosten ankara isä jää yksin hoitamaan lähemmäs nelikymppisiltä näyttäviä tyttäriään. Pian kuvioihin ilmaantuu Osmar, Marilenan rakkaus. Iara havittelee samaa miestä keinoja kaihtamatta. Putkiaivo-Osmar ei huomaa kireyttä siskosten välillä, vaan kuvittelee saaneensa kaksi yhden hinnalla. Marilena alkaa suunnitella häitään ja yhteiseen asuntoon muuttamista. Hän lohduttaa mustasukkaista Iaraa lupailemalla tälle osan lintukodon onnesta, mutta tarjous ei kiihkeälle siskolle riitä. Kun toinen siskoksista läträä laboratoriossaan koeputkien kanssa ja toinen häärää neuloilla ja saksilla, voi vain arvailla millaisia kohtalokkaita konnankoukkuja he toisilleen keksivät.

Ohjaaja viljelee kliseisiä kauhuefektejä; tiivistyvää musiikkia, outoja käänteitä ja verellä piirrettyjä sydämiä. Ne eivät kuitenkaan tee kokonaisuudelle hyvää, vaan päinvastoin vievät siltä pois draaman uskottavuutta. Fernanda Torres näyttelee neuroottisten sisarusten kaksoisroolin. Hänen työnsä on paikoitellen vaivaannuttavaa katseltavaa, etenkin Iaran ylitsepursuavan keimailevassa roolissa. Elokuva ei pääse eroon perustunnelmansa koomisuudesta. Loppukohtauksen raaka banaalius on siksi melkeinpä virkistävää.

Kolmikymppinen Waddington ohjasi Twinsin jälkeen elokuvan Me, You, Them (Eu, tu, eles 2000), joka kuuluu myös tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistoon. Toisessa ohjauksessaan nuorukainen on selvästi kypsynyt. Näkökulma on yhä naisen, ja teema varsin häkellyttävä, mutta toteutus on eleetön ja silti hyvin lämmin. Se on paljolti naispääosaa esittävän äidillisen hurmaavan Regina Casén ansiota.