Fast & Furious: Hobbs & Shaw valkokangas

Fast & Furious: Hobbs & Shaw tarjoilee pitkälti samaa kuin elokuvasarjan varsinaiset elokuvatkin nykyään. Pelkästä autoilla hurjastelusta on siirrytty kohti vaarallista vakoilutoimintaa, jossa yritetään pelastaa koko maailma. Tällä kertaa uhka tulee tappavan superviruksen ja sitä tavoittelevan pahan Eteon-liittoutuman muodossa. Pelastajiksi valikoituvat agentti Luke Hobbs (Dwayne ”The Rock” Johnson) ja vakooja/palkkasotilas Deckard Shaw (Jason Statham), joiden välinen pullistelu edellisissä elokuvissa riemastutti katsojia ilmeisesti siinä määrin, että parivaljakko sai oman elokuvansa. Kyse voi olla myös siitä, että The Rock ja Vin Diesel eivät ole puheväleissä, joten macho-tähtiä tuskin tullaan enää näkemään samassa elokuvassa.

Kulissien takaisen draaman huomioon ottaen on melkein huvittavaa, kuinka myös Hobbs & Shaw tarttuu Fast & Furious -elokuvasarjan ikuiseen aiheeseen perheestä. Tällä kertaa ei tosin saarnata autoilun ympärille rakentuneesta perheestä, vaan molemmilla miehillä on omat verisukulaisensa, joista he ovat syystä tai toisesta etääntyneet. Hobbs ei ole kertonut tyttärelleen Samoalla asustavasta perheestään ja Shaw'n pikkusisko Hattie (Vanessa Kirby) luulee veljeään petturiksi. Raja täytyy kuitenkin vetää johonkin: Shaw'n veli aikaisemmista elokuvista, Owen (Luke Evans), jätetään kokonaan mainitsematta.

Perhehuolien ja maailman pelastamisen ohella Hobbs ja Shaw löytävät runsaasti aikaa kinastelulle ja testosteronia puhkuvalle voimien vertailulle. Jopa elokuvan muut hahmot pitävät tätä käytöstä lapsellisena. Mukana on siis tervetullutta itseironiaa. Lisäksi miesten välinen kemia toimii, joten typerä nahistelu jaksaa huvittaa. Kuvio on buddy comedy -elokuvien lisäksi tuttu Marvel-elokuvien tunnetuksi muodostuneesta asetelmasta, missä eripurainen joukko voimakimppuja vähitellen oppii puhaltamaan yhteen hiileen.

Supersankarielokuvista lainaaminen tuntuu olevan jatkuvasti muuntautuvan elokuvasarjan uusin aluevaltaus. Spinoff-elokuvilla saadaan rakennettua elokuvauniversumia ja vakoilutoiminta saa entistä enemmän sarjakuvamaista sivumakua, kun uusin pahis on kirjaimellisesti kyborgi. Idris Elban esittämä supervoimilla varustettu ja lähes luodinkestävä Brixton hautoo henkilökohtaista kaunaa Shaw'ta kohtaan. Ihmiskehon paranteluun liittyviä teemoja olisi voinut käsitellä enemmänkin, sillä Elba tuo hahmoon mielenkiintoista ristiriitaisuutta. Jos pitäisi valita, itse näkisin spinoff-elokuvan mieluiten tästä hahmosta.

Fast & Furious -vakkarin Michelle Rodriquezin uhattua jättää franchisen sen naishahmojen kohtelun takia, on kiinnostavaa nähdä, millaista toimijuutta naisille tällä kertaa tarjotaan. Vanessa Kirbyn esittämä ex-agentti Hattie nousee heittämällä ainoaksi keskeiseksi naishahmoksi. Hattie on nokkela ja Kirbyn esittämänä suorastaan säkenöivä, mutta elokuvan loppua kohti hahmo jää kolmanneksi pyöräksi. Hänen kehoaan ei onneksi esineellistetä Fast & Furious -tyyliin, mutta tarinassa Hattie toimittaa pitkälti MacGuffinin eli juonellisen apuvälineen virkaa. Toimintaa ajaa kamppailu superviruksesta, joka on Hattien hallussa, ja siten nainen rinnastetaan suoraan supervirukseen. Oli näköjään myös liikaa toivottu, että elokuvassa ei nähtäisi pakollista romanttista sivujuonta.

Hobbs & Shaw -elokuvan vahvuus piilee totta kai toimintakohtauksissa. Mukana on älyttömiä mutta viihdyttäviä takaa-ajokohtauksia, joista kekseliäin on lopun näyttävä välienselvittely helikopterin ja autojen välillä. Samoa luo taistelulle kiinnostavat ja komeat puitteet, kun taas Lontoo alkaa jo olla toimintaelokuvien kulissina loppuun kaluttu. Deadpool 2 ja Atomic Blonde -elokuvien ohjaajana tunnettu David Leitch tuo mukanaan oman tyylimerkkinsä eli taidokkaat taistelukoreografiat, jotka tuntuvat jopa ajoittain vievän huomion ajoneuvoilta. Hobbs & Shaw on kelpo toimintaelokuva, mutta samankaltaista tarjontaa on tällä hetkellä niin runsaasti, että se unohtunee pian. Etenkin kun seuraava Fast & Furious -elokuva julkaistaan jo ensi vuonna.