Hurjapäät vaaran vyöhykkeellä
Fast & Furious 8 tarjoaa sarjan faneille sitä samaa vauhtiraivoa kuin aiemmatkin elokuvat, eli mukana on näyttäviä toimintakohtauksia, eksoottisia lokaatioita ja hienoja autoja. Sarjan kestävyydestä kertoo, että se on ehtinyt elinaikanaan jo useita kertoja ”hyppäämään hain yli”, mutta absurdiuden mukana kasvoi myös menestys.
Menestysreseptiin ovat kuuluneet sydämelliset hahmot, näyttävät toimintakohtaukset ja tietenkin kalliit autot. Tällä kertaa sarja yrittää keksiä itsensä uudelleen siirtymällä keikkaelokuvien genrestä vakoiluseikkailuun, mikä on vain loogista, koska jos jokin elokuvasarja on osoittautunut kestäväksi niin 007.
Dom Toretto (Vin Diesel) on Kuubassa häämatkalla vaimonsa (Michelle Rodriguez) kanssa, kun kyberterroristi Cipher (Charlize Theron) ilmaantuu hänen elämäänsä. Samaan aikaan agentti Luke Hobbes (Dwayne Johnson) kutsutaan suorittamaan salaista tehtävää Saksaan, jossa terroristit ovat saaneet haltuunsa elektromagneettisia pulsseja laukaisevan aseen. Tuttu ryhmä kootaan, mutta kesken keikan Dom pettää kaikki muut ja toimittaa aseen Cipherille.
Ajatuskin siitä, että elokuvasarja alkoi kaahailumaailman Point Break -kloonina ja on kahdeksanteen osaan mennessä edennyt pisteeseen, jossa ryhmän puitteet ja tehtävät sopisivat paremmin Iron Manille, on suorastaan järisyttävä. Kukapa olisi osannut ennustaa, että tästä tulee näin iso juttu. Se, joka osasi, ansaitsee mitalin.
Panokset ovat koventuneet aiemmista osista, sillä nyt kyseessä ei ole enää pelkkä perheen vaan koko maailman kohtalo. Mittakaavan näennäinen kasvu ei kuitenkaan tunnu missään, koska kukaan sankareista ei suhtaudu tapahtumiin yhtään sen vakavammin kuin ennen – paitsi ehkä Vin Dieselin Dom, mutta hänellä on perheeseen liittyvät syynsä.
Todellisen vaaran tunne ei välity katsojille eikä asiaa auta, että Charlize Theronin esittämä kyberterroristi on tavattoman keskeneräinen hahmo. Theron on parhaimmillaan vangitseva näyttelijä, mutta tässä elokuvassa hänelle annetaan hyvin vähän tehtävää: häntä ei nähdä auton ratissa eikä tietokoneen ääressä, mikä olisi ainakin ollut kyberterroristille sopivaa. Hahmon ilkeys ilmenee lähinnä siten, että Theron lausuu kaikki repliikkinsä pahaenteisesti kuiskaten. Hänen motiivejaan kolmannen maailmansodan aloittamiseen ei edes vaivauduta avaamaan kunnolla. Yksiulotteisempaa vihulaista saa hakea.
Joissain arvioissa elokuvaa on kutsuttu synkäksi, mutta paria tyylillisesti muusta kokonaisuudesta erottuvaa kohtausta lukuun ottamatta meno säilyy kepeänä. Ymmärtäisin yskän, jos synkällä olisi tarkoitettu värimaailmaa. Alun kirkkaan Kuuba-kohtauksen jälkeen värit katoavat ja kaikki ympäristöt ovat täynnä harmaan sävyjä ja pilkkopimeitä varjoja.
Fast & Furious 8 on nykyaikainen hengailuelokuva siitä pahimmasta päästä. Sali oli lähes täynnä teinejä, jotka ovat saapuneet katsomaan nopeita autoja ja hölmöjä toimintakohtauksia. Laadusta riippumatta elokuvasta tulee hitti, koska se tarjoaa kaikkea sitä, mihin fanit ovat tottuneet, mutta ei mitään, mitä he eivät osanneet odottaa. Onkin kiinnostava nähdä, miten sarjan varsinaiset fanit suhteuttavat tämän elokuvan suhteessa muihin.
Omasta näkövinkkelistäni voin sanoa, että F&F8 toimii parhaiten, kun siihen ei suhtaudu yhtenä kokonaisuutena vaan sarjana kohtauksia, joista osa toimii ja osa taas paremmin. Esimerkiksi kuskittomien autojen käyttäminen aseena on yksi elokuvan visuaalisesti toimivista ja viihdyttävistä oivalluksista. Fast & Furious -elokuvien maailmassa jokaisen ratkaisun pitää kuitenkin aina jotenkin liittyä autoihin, joten pisteet siitä.
Seuraava:
The Belko Experiment
Yksinkertaisena pysyttelevä tappopelielokuva luottaa tunnelmaan, verisyyteen ja mustaan huumoriin.
Edellinen: Three Generations
Kolmen sukupolven tarina ei onnistu tuomaan mitään uutta käsittelemiinsä teemoihin.