Enemmän on enemmän
“Autot eivät lennä”, toteaa Brian O’Conner jälkikasvulleen Fast & Furious 7:n alussa. Myöhemmin väite todistetaan tietysti vääräksi, sillä Fast-universumissa melkein mikä tahansa on nykyään mahdollista. Vuoden 2001 pienimuotoisesta Point Break -kopiosta alkanut autoihin keskittyvä toimintasarja on paisunut osa osalta yhä massiivisemmaksi, päättömämmäksi ja suositummaksi. Vastoin todennäköisyyksiä sarjan myöhemmät osat ovat olleet myös kehutuimpia.
Ei ole siis mitään syytä olettaa, että tämä seitsemäs osa jäisi viimeiseksi. Silti One last ride -mainoslause pitää kerrankin paikkansa, surullisesta syystä. Vin Dieselin ohella sarjan kantava voima on ollut O’Conneria näytellyt Paul Walker, joka kuoli vuonna 2013. Walkerin kohtauksista oli kuvattuna vasta puolet. Elokuvan ensi-ilta siirtyi vuodella eteenpäin, kun tekijät ja studio miettivät mitä tehdä. Elokuvat ovat häpeilemättömän kornia ja eskapistista hauskanpitoa, johon tosielämän tragedia sopii huonosti – etenkin, kun Walker kuoli auto-onnettomuudessa.
Käsikirjoituksen muokkaamisen lisäksi Walkerin veljiä käytettiin sijaisnäyttelijöinä. Tietokonetemppujen jälkeen lopputuloksesta on lähes mahdotonta sanoa, mitkä otokset on kuvattu ennen ja mitkä jälkeen Walkerin poismenon.
Ja tapa, jolla Walkerin kuolema käsitellään tarinan sisällä? Häpeilemättömän korni ja sentimentaalinen. Vin Dieselin Facebook-sivun tasoa. Mikään muu sarja tuskin saisi ratkaisua toimimaan. Mutta nyt puhutaankin elokuvasta, jossa rakkaus elvyttää paremmin kuin tekohengitys, ja sarjasta, joka on alusta asti saarnannut perheen tärkeydestä. Furious 7 pelaa omilla säännöillään, ja saa ne toimimaan luupäisen vilpittömyyden ja innostuneisuuden ansiosta.
Sarjaa kolmannesta osasta saakka käsikirjoittanut Chris Morgan on edelleen mukana. Morganin käsikirjoituksia on usein pilkattu. Dialogi on mitä on (ja osa sarjan viehätystä sekin), mutta Furious 7 yllätti useampaankin otteeseen: tukala tilanne selvitetään odottamattomalla tavalla ja ilmeisimmät toimintaelokuvien juonikliseet vältetään. Jatkuvuutta ja viittauksia sarjan aiempiin osiin on myös mukana enemmän kuin yhden tyhmän toimintaelokuvan tarpeisiin.
Nämä elokuvat muistetaan toimintakohtauksista, mutta ne eivät olisi niin muistettavia ilman tuttuja hahmoja ja helposti hahmotettavia tavoitteita. Furious 7:n juoni on tarpeettoman monimutkainen tuplakostoineen ja Yön ritarin paluusta muistuttavine teknolaitteineen.
Mutta pienempinä paloina se toimii kuin junan vessa. Elokuva jakautuu Azerbaidžanissa, Abu Dhabissa ja Los Angelesissa tapahtuvien jättimäisten toimintasekvenssien ympärille, ja nämä sisältävät vielä pienempiä toimintakohtauksia kukin.
Ohjaaja on vaihtunut edellisosien Justin Linista James Waniksi. Aiemmin lähinnä pienen budjetin kauhuelokuvia tehnyt Wan oli outo valinta, mutta Furious 7 sisältää joitain sarjan parhaita toimintakohtauksia. Wan tuntuu luottavan tietokone-efekteihin enemmän kuin Lin ja pitävän kameraa enemmän naisten takamusten tasolla, mutta mitään isoa irtiottoa edellisiin osiin ei tässä suhteessa ole.
Koska toiminta on jo naurettavan suureellista ja hahmot käytännössä kuolemattomia, on vaarana se, että lopputuloksena on pelkkää minuuttitolkulla jatkuvaa tylsää ryminää. Vielä se on vältetty: hyvin rytmitetyt ja vimmaisesti etenevät kohtaukset ohittavat aivot ja iskevät suoraan selkäytimeen.
Lisäksi isoillakin kohtauksilla on oma selkeä ja pienempiin osiin jakautuva dramaturgiansa. Toiminta ja tavoitteet etenevät koko ajan. Rytinän keskellä on sijaa myös nyrkkitappeluille: sivuosissa on Tony Jaan ja Ronda Rouseyn tapaisia kamppailulajien mestareita. Koska Tony Jaa on notkea mutta Paul Walker ei, ei heidän välinen tappelunsa kovin näyttäväksi ylly. Ronda Rouseyn ja Michelle Rodriguezin välisestä mätkinnästä on saatu enemmän irti.
Hauska Wanilta peräisin oleva yksityiskohta on otoksen kohteeseen lukittuva kamera: kun vaikkapa Dwayne Johnsonin agentti Hobbs menee kuperkeikkaa, tekee Johnsonia seuraava kamera saman tempun vieressä.
Furious 7:n johtoajatuksena on enemmän on enemmän. Usein se on huono valinta, mutta innostuksella ja omistautuneisuudella saa aikaan mitä tahansa. Vaikka lentävän auton.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 3 henkilöä
Seuraava:
Outolintu-sarja: Kapinallinen
Ongelmallinen lähdemateriaali ei täysin taivu vieläkään valkokankaalle.
Edellinen: Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho
Lomamatkailun vaikutuksille naureskeleva Asterix-animaatio tarkastelee rahan nopeasti korruptoivaa vaikutusta