Viimeisen käyttöpäivän tuolla puolen
Toimintatähtien ikihonka Sylvester Stallone käynnisti 2010 uuden action-elokuvien sarjan elokuvalla The Expendables. Startti oli mainio yhdistelmä vanhan liiton toimintatähtien rymistelyä. Stallone ohjasi itse ja piti langat käsissään. Aikansa ikonit Arnold Schwarzenegger, Bruce Willis ja Dolph Lundgren antoivat tulitukea, ja nuorempi tähti Jason Statham toi uutta verta.
The Expendables -sarja noudattaa vanhojen 1980-luvun action-sarjojen kunniakkaita perinteitä siinä, että mitä suurempi järjestysnumero kylkeen isketään, niin sitä heikompi elokuva on edelliseen verrattuna. The Expendables 2 (2012) oli astetta heikompi, mutta raju, verinen toiminta sujui sutjakasti. Lisäbonuksen toi itsensä Chuck Norris uransa viimeisessä elokuvaroolissa.
The Expendables 3 (2014) sukelsi pahemman kerran. Jälkikäteen täysin järjettömästä syystä elokuvan ikärajaa laskettiin koko perheen elokuvaksi. Samalla toimintaa vähennettiin ja pehmennettiin. Stallonekin myönsi myöhemmin tämän olleen hirvittävä virhe. Eläkeikäisiä action-parruja tulevat katsomaan nuorimmillaan keski-ikäiset miehet, eivät koululaiset. Ikärajaongelma ei ollut teoksen ainoa vika, vaan mukaan oli haalittu liikaa väkeä. Vanhoja staroja oli enemmän kuin koskaan, ja heidän lisäkseen teokseen oli roolitettu karismavapaita nuoria pintaliitotähtiä.
Elokuvasarja jäi kolmosen jälkeen jäähylle ja tuotantohelvettiin liki vuosikymmeneksi ja palaa vasta nyt, huiman kekseliäästi nimetyllä nimellä Expend4bles. Sarja olisi saanut jäädä kokonaan palaamatta, sillä neljäs osa on surkea rimanalitus, jonka ei olisi koskaan kuulunut nähdä päivänvaloa. Sen käsikirjoittajatiimin kuuluisi koskea elokuviin korkeintaan hypermarketin tukityöllistettyinä hyllyttäjinä, silloinkin vain esihenkilön valvonnassa.
Kirjoitin ensimmäisestä The Expendablesista aikoinaan, että ”elokuva palautti karskit tosimiehet ja aidot stuntit toiminnan keskiöön ja jätti postmodernit langoilla hyppijät, CGI-miehet sekä pehmoisia jorisevat siloposkisankarit lehdellä soittelemaan”. Nyt kaikki edellä mainittu on täysin päinvastoin. Anteeksi, ei sentään kaikki. Siloposkia ei miessankareilla ole, varsinkin Jason Stathamin hahmolla on pysyvä sänki. Isoista nimistä vain Stallone, Statham ja Lundgren ovat jäljellä. Muut kärkikastin nimet ovat kaikonneet itsesuojeluvaiston nimissä.
Ruhjova, tyly toiminta on korvattu videopelimäisellä episodimaisuudella ja kohtauksilla, jossa kesken tulitaistelun ammunta äkisti taukoaa, kun kaksi hypi-pompi-miekkosta aloittaa välipomotaistelun. Sitten kun on aikansa sudittu ja huidottu, niin ympärillä taas muistetaan ampua konepistooleilla, kivääreillä ja jopa singoilla. Ikärajaa on edellisestä nostettu Yhdysvalloissa R-ikärajaan, mutta se näkyy lähinnä pikselimäisissä CGI-veriläikissä ja muissa heikon ja halvan näköisissä efekteissä.
Megan Foxin esittämä Gina taas on kiusallisen vaivaannuttava esimerkki siitä, minkälainen on luonnottoman väärin tehty voimaantuneen naisen roolihahmo. Kun muilla palkkasotilailla on tulitaiston keskellä Kevlar-liivit, niin Gina luottaa avokaulaiseen tissipaitaan, jossa silikonipallot törröttävät. Ilmeisesti ne suojaavat luodeilta, koska Gina ei vaivaudu juuri suojaan menemään vaan heiluttelee avoimia, pitkiä hiuksiaan näyttävästi hidastetussa voimakävelyssä. Gina luonnollisesti päihittää raavaat ammattisotilaat lähitaistelussa mennen tullen. Ei tule edes tukkaan takkuja.
Jason Statham on nostettu elokuvan keskiöön siinä määrin, että teos voisi olla hänen sooloelokuvansa. Muu Expendables-ryhmä on pitkän osaa elokuvasta täysin paitsiossa tyrmässä riutumassa, kun Statham painaa menemään. Sitten välillä annetaan taas pieni kohtaus hypi-pompi-miekkosille, ruoskaa heiluttavalle aasiattarelle tai tusinapahikselle. Tarinan juonen hyväksyjälle olisi joutanut antaa välittömät potkut, varsinkin kun pahiksen kuningasideana on aloittaa kolmas maailmansota ydinaseilla ja saada siitä rahaa. Radioaktiivisen tuhkan keskellähän on hyvä käteisvarojaan käyttää.
Syltyn rooli Barney Rossina on lähinnä laajennettu cameo-rooli. Muutama kohtaus alkupuolella ensimmäisen vartin aikana, siinä se sitten onkin. Lopussa on Barneyn takaumakohtaus, joka on huonon käsikirjoituksen mestarinäyte. Kohtaus on niin huono, että se pitäisi asettaa kehyksiin, ripustaa MoMA:n seinälle ja kahlehtia sen kirjoittaja siihen viereen. Kohtaus tekee Barneysta, koko elokuvasarjan päähahmosta kylmäverisen siviilin murhaajan. Siviilin murhalle vieläpä nauretaan remakasti päälle. Kohtaus vetää samalla vessasta alas koko siihenastisen elokuvan draaman kaaren ja tekee koko Expend4blesista merkityksettömän. Sitähän se muutenkin on.
Exped4bles on kurja ja epäviihdyttävä päätös elokuvasarjalle, joka alkoi niin hyvin ja hiipui niin alas. Ainoa hyvä puoli elokuvassa on se, että se saa edellisen The Expendables 3:n tuntumaan lopulta ihan katsottavalta teokselta. Toivottavasti Expend4bles sentään olisi viimeinen osa. Stallone on jo ilmoittanut, ettei enää palaa Barney Rossin rooliin. Suotavaa olisi, että myös sarjan perintöprinssiksi kaavailtu Statham tekisi jatkossa omia sooloroolejaan eikä enää työntäisi kättään sontaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 2 henkilöä
Seuraava:
Spede
Spede-elokuvan näkökulma päähenkilöönsä on realistinen ja uskottava, mutta jää lopulta pinnalliseksi ja suppeaksi.
Edellinen: Peluri – Kuolema on elävien ongelma
Suomen kiinnostavimpiin nykyohjaajiin lukeutuvan Teemu Nikin uutukainen on yhtä aikaa synkkä ja valoisa elokuva.