End Of Days valkokangas

Vuosituhat vetelee viimeisiään, pimeyden ruhtinaan himot hyrräävät ja halu luikauttaa antikristuksen siemen saa hänet lihallistumaan ihmiseksi - ja vieläpä maailmanloppukin näyttää saapuvan suunnitellun yhdynnän seurauksena. Millenniumin peloilla leikkivän End of Daysin herkulliset viritelmät katoavat usvaveljesten Peter "Tappava kirous" Hyamsin ja Andrew "Air Force One" Marlowen tyhjänpäiväiseen ja -päiseen tunarointiin. Selkäruotoa kutittavia kauhun väristyksiä riittää vain alkutekstien ajaksi ja käsitys elokuvan surkeudesta vahvistuu suhteessa teatterissa kulutettujen minuuttien määrään.

Aikaisemmissa toimintatiimellyksissä alkukantaisia barbaareja, pahaisia diktaattorikandidaatteja, ilkikurisia asekauppiaita, tulevaisuuden tuhoajia ja avaruuden huvimetsästäjiä eri keinoin lahdannut Schwarzenegger ei nähtävästi enää löydä vertaistansa vastustajaa maanpäältä tahi edes avaruudesta. Parhaimmastaan jo pahasti nahistunut Iso-Arska joutuukin tällä kertaa ottamaan mittaa itsestään kellarikerroksen kuninkaasta, jota vastaan hän käy tyylittömästi vuoroin raskaalla tykistöllä ja vuoroin heppoisen oloisilla uskonkappaleilla. Ja kyllähän Arska rymistellä osaa hieman kuihtuneenakin, mutta näyttelemistaitojen saralla ei ole juurikaan tapahtunut kehitystä sitten viimeisen kymmenen vuoden! Kauhusta ei lopulta ole tietoakaan räjähdyksien alkaessa täyttää valkokangasta.

Mutta, mikä on pahinta ja mikä tekee itse elokuvastakin todellisen pettymyksen, on sen tekijöiden henkinen kypsymättömyys tehdä mitään, mikä viittaisi edes kaukaisesti itsenäiseen ajatteluun. End of Days toistaa rutiininomaisesti lähes kaikki kauhun aakkoset ilman omaperäisyyden häivääkään. Rivien välistä katsoja löytää suoria lainauksia Ennustuksista ja Manaajista, Noidutusta sydämestä ja Paholaisen asianajajasta. Tyylikeinonsa ohjaaja on peittelemättä varastanut David Fincherin menestyshitistä Seitsemän. Täytyy toki myöntää, että Raamattu tarjoaa tiukat rajat sovittaa oppia maailmanlopusta, mutta edes pikkuinen lisäys omaa vanhaan perinteeseen olisi ollut suotavaa, varsinkin kun usvaveljekset muuttavat muutenkin uskontoa ja historiaa juoneensa sopivaksi. Vai onko todellakin kaikkien oppien mukaista, että itse paavi astuu ulos pr-lasilaatikostaan ja alkaa heilua uhripuukon kanssa?