Unelma valosta valkokangas

Lähinnä elokuvateoreetikkona ja -arvostelijana maineensa luonut Victor Erice (Nuestro Cine -elokuvalehden toimittaja) tarjoaa katsojalleen jotakin täysin erilaista uusimmassa elokuvassaan El sol del membrillo / Unelma valosta. Kaavoihin kangistuneen kerronnan sijasta ohjaaja on luonut valkokankaalle otoksen erään taideteoksen valmistamisesta. Ilman juonta, spontaanisti etenevä kuvaus pihapiirissä työskentelevästä taiteilijasta onkin varmasti outo lintu elokuvamaailman lakien ja lainalaisuuksien nimiin vannoville katsojille. Taiteilija Antonio Lopezin työskentelyä esittävä elokuva palkittiin valmistumisvuonnaan tuomariston palkinnolla Cannes’n elokuvafestivaaleilla.

28.9.1990. Saavuttuaan kotiinsa Antonio Lopez alkaa valmistautua maalaamaan pihallaan kasvavan kvittelinpuuhuun heijastuvaa kultaavaa auringonvaloa. Alkurituaalien jälkeen kankaalle alkaa muotoutua hahmotelmaa kohteesta. Remonttimiehet kunnostavat talon toisen kerroksen huonetta ateljeeksi. Maalaus edistyy. Remonttimiehet ruokatauolla. Häivytys. Puun lehdille alkaa ilmestymään valkoisia merkkejä. Radion uutisankkuri kertoo Persianlahdella tilanteen kiristyvän. Lopez hahmottelee lehteä hyräillen flamencon tahteja. Kaupunkimaisema. Lopezin vaimo kaivertaa kuparilevyä. Ensimmäinen päivä päättyy.

Miten tehdä taidetta?

Luomiskipujen pauloissa vaikerteleva ja painiskeleva taiteilija on tuttu ja turvallinen aihe elokuvamaailmassa. Taiteilijat kiinnostavat yleisöä. Monet elokuvat ovatkin tutustuttaneet kukin vuorollaan katsojan taiteilijoiden mitä erikoisempiin sielunmaailmoihin. Valkokankaalla onkin käyskennellyt jos jonkinlaista pianonpimputtajaa ja maalauksen töhertäjää. Skaala kattaa Milos Formanin Amadeuksesta James Ivoryn Surviving Picassoon ja Scott Hicksin Shineen. Tyypillisenä piirteenä elokuvia on yhdistänyt aiheensa heroisointi, taiteilijat on esitetty voimakkaasti poikkeushenkilöinä, luonnonoikkuina ja erityisellä lahjalla siunattuina. Victor Ericen ohjaus on tarina taiteilijasta ja taideteoksen synnystä onkin poikkeuksellinen tarina taiteilijoista kertovien elokuvien sarjassa. Päiväkirjanomainen taiteilijamuotokuva Antonio Lopezista on vain tarina Antonio Lopezista ja hänen pyrkimyksestään vangita lehdistä taittuva auringonvalo kankaalle.

Unelma valosta ei tarjoa katsojalleen mitään juonta. Lähes kahden ja puolen tunnin mittainen kuvaus muokkaantuu arkipäivän tapahtumista. Antonio Lopez keskustelee taiteilijaystävänsä kanssa menneisyydestä ja arkipäivästä. Tarinan dialogeja ei ole suunniteltu tai käsikirjoitettu. Käydyt keskustelut ovat aitoja spontaaneja jutusteluja, jotka vierestä seurannut kamera on taltioinut. Valkokankaalla esiintyvät henkilöt ovat todellisia, "näyttelijöitä" perinteisessä merkityksessä elokuvassa ei ole. Kamera taltioi kaiken pihapiirissä tapahtuvan. Kerronta on minimalistisesti rajattu pieneen paikkaan sidottujen tapahtumien kuvaamista. Ainoastaan leikkaukset kaupunkimaisemiin tuovat elokuvaan avaruutta. Ainoa tarinaa ylläpitävä voima rajatun paikan ohella on kankaalle taltioituva maalaus kvittelinpuusta. Elokuvaa voisikin luonnehtia kerronnan muodoltaan dokumentaariseksi taide-elokuvaksi. Kuitenkaan tämäkään luokittelu ei tee aivan oikeutta elokuvalle, joka ei selitä tapahtumia.

Vaikeasti avautuva elokuva

Victor Ericen ohjaus käyttää tehokkaasti elokuvan eri keinoja ja mahdollisuuksia hyväkseen. Ristikuva ja häivytys sekä kohtausten kesto vaihtelevat monipuolisesti kerronnassa. Voimakas leikkaus tuo avaruutta suljetun paikan kuvaamiseen. Verkkainen "tarinan" eteneminen tuo mukanaan rauhallisuutta ja lämminhenkisyyttä - ehkäpä jopa liiaksi. Hidas tempo tuokin mukanaan aimo kasan ongelmia. Toimintaan ja nopeasti aiheessa etenevään Hollywood-kerrontaan tottuneet katsojat puutuvat varmasti elokuvan aikana. Ongelman tuo myös aiheen vaikeus maalikoille. Taiteiljoiden keskustelut "kuvan hengittämisestä" ja sommittelun lainalaisuuksista aukeavatkin varmasti aivan eri asteella kuvaamataiteiden harrastelijoille ja ammattilaisille.

Elokuvateatteri Dianan ohjelmistoon saapuva Unelma valosta on miellyttävä yllätys taide-elokuvien ystäville. Vain harvoin Turun elokuvayöhön saapuu vastaavan tyylistä materiaalia. Elokuva ei jää vain ansiokkaaksi omaperäiseltä kerrontamuodoltaan, oppitunti maalaamisen jalosta taidosta tarjoaa varmasti aiheesta kiinnostuneille miellyttävän ja opettavaisen(kin) katsomiselämyksen. Elokuvan vastapainoksi ja täydennykseksi Wäinö Aaltosen museo tarjoaa näyttelyn "Juhana Blomstedt: Elokuva maalaamisesta ja maalaus elokuvasta - Unelma valosta ja muita teoksia". Unelma valosta -elokuvan kuvaama realistinen maalaustaide muuttuu näyttelyssä klassisia ornamenttimuotoja hyväkseen käyttävään maalaukseen. Elokuvaa ei voi suositella vain tavanomaisesta elokuvakerronnasta pitäville.