EDtv valkokangas

Peter Weirin Truman Show oli yksi viime vuoden mielenkiintoisimpia elokuvia. Profetiaalisessa visiossa iso tv-yhtiö lavasti yhden miehen koko elämän, jota seurattiin tv-kanavalla yötä päivää. Vastaavia, joskin pienimuotoisempia, virityksiä on nähty myös arkipäivän tv-todellisuudessa aina meillä asti. Viime keväänähän Nelonen aloitti katsojien piinaamisen Gonzo-teeveellään, jossa katsojille valotettiin Satu Lapin arkista aherrusta. Huolimatta öisestä lähetysajastaan gonzo keräsi meilläkin katsojansa, mutta miksi?

Kysymykseen ei voine antaa yksiselitteistä vastausta, mutta yhtenä perimmäisenä syynä halpahintaisen viihteen suosiolle piilee ihmisten tirkistelyn halussa. Samaan yhtälöön on ilmeisesti päädytty myös viihdeteollisuuden kultakentillä. Tavallisuudesta on tullut erikoisuutta. Maailma on täynnä penttiniemisiä, jotka eivät niin sanotusti ole "yhtään mitään" ja tälle mitättömyydelle on nyt keksitty arvonsa, nimittäin julkisuusarvo. Penttiniemiset eivät voi olla väärässä, kun he seuraavat silmät tapillaan televisiosta miten Pentti Nieminen suoriutuu arkisista askareistaan aina hanurin rassauksesta auton hinkaamiseen.

Suuren maailman Pentti Nieminen on Ed Pekurny (Matthew McConaughey), jonka iso tv-yhtiö valjastaa uuden tosi-tv:nsä vetonaulaksi. Eipä aikaakaan, kun etelän murretta pajattavasta videokaupan myyjästä tulee itse herra Amerikka, jonka arkitoimia koko purukumikansa suurella mielenkiinnolla seuraa.

Aikaisemmin lähinnä dollarihymnisiä pullisteluelokuvia (mm. Apollo 13 ja Ransom) tehtailleelle Ron Howardille EDtv on ensimmäinen varteenotettava ohjaustyö. Howardin laajakangas-gonzo ravisuttaa vahvalla otteella amerikkalaisen viihde- ja tv-kulttuurin rakenteita nauramalla niin härskiyden hapattamalle viihdeteollisuudelle kuin kaiken kakistelematta nielevälle tyhmälle yleisöllekin. Howard ruotii raa’alla kerronnalla, miten elämään työntyvät tv-kamerat riisuvat tuhansilla ylimääräisillä silmäpareilla avuttomat uhrinsa alasti, mitään ei jää paljastamatta ja mihinkään ei pääse pakoon.

Siinä missä Weirin Truman Show oli älykäs ja vihjaileva, Howardin EDtv on selkeän suorapuheinen. Howard on nakutellut Weirin teemasta kaikki turhan hienot yksityiskohdat pois ja samalla aiheesta on karissut vavisuttava tyylikkyys. EDtv päätyy pian mielenkiintoisten alkuasetelmiensa jälkeen pökerryttävän tavallisiin teemoihin. Edin ja hänen perheensä kaapeissa luurangot alkavat tanssia polkkaansa ja koko tarina kulminoituu tavalliseen seksilässytykseen.

Amerikkalaisilla tuntuu olevan vimmattu tarve saada tietää toistensa hetekan vingutusleikeistä, mutta silti aiheen oikeamittainen käsittely vaikuttaa olevan tyystin liian tabua. Seksiteollisuuden luvatussa maassa jo tissinkin vilauttaminen yleisessä tv-verkossa aiheuttaa moraalisen pahennuksen tulvan. Miten tällaisessa kontekstissa tulisi suhtautua suuren rahan gonzoiluun, jonka perimmäinen tarkoitus on sen tissin vilauttaminen? Jos hetekaa halutaan jyskyttää, niin eikö sitä pitäisi jyskyttää niin, että jyskytys ei katsojien tajunnassa heltiä vielä huomennakaan. Seksillä rehvastelun voi tehdä kunnollakin, eikä aina vain supattaa softisti peiton alla niin, ettei se penttinieminen-naapuri taatusti kuule.