Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä valkokangas

Syksyn rummutetuin chick flick on Elizabeth Gilbertin omaelämäkerralliseen matkakirjaan perustuva Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä (2010). Lähes kaksi ja puolituntisen elokuvan on ohjannut Muodon vuoksi -sarjan luojana tunnettu Ryan Murphy ja tuottanut Brad Pittin omistama tuotantoyhtiö. Nykyään melko harvakseltaan näyttelevä Julia Roberts tekeytyy tasapainon perässä mantereelta toiselle suhaavaksi kirjailijattareksi.

Liz Gilbertin (Roberts) elämä näyttäisi olevan melko mallillaan, mutta vain ulkoisesti. Antoisa ja rahakas työ, mukava mies ja kaunis koti eivät riitä tekemään naista onnelliseksi. Kun balilainen tietäjäukko esittää oman ennusteensa Lizin avioliiton kestosta, tuleva bestselleristi jättää miehensä (Billy Crudup) ja hakeutuu nuoren Davidin (James Franco) syliin. Henkisyyden kaipuu ei kuitenkaan hellitä, ja lopulta Liz lähtee etsimään itseään maailmalta.

Lizin tyytymättömyyttä elämäänsä ja avioliittoonsa ei tarkemmin eritellä tai motivoida. Kyseessä on melko klassinen ja kliseinenkin itsensälöytämistarina, jota on kursailematta höystetty new age -elementeillä. Käsikirjoitus on ujuttanut henkilöhahmojen repliikkeihin lukuisia oivalluksia ja keskenään ristiriitaisiakin elämänviisauksia, joiden opettavaisuutta hillitty huumori ja itseironia onneksi loiventavat.

Eat Pray Love hyödyntää kuluttamisen ja kiireen vastapainoksi syntyneitä downshiftaamisen ja hidastamisen trendejä. Aluksi Liz suuntaa Italiaan, niin kuin itseään etsivillä amerikkalaisilla on maailmankirjallisuudessakin ollut tapana. Idealisoidussa Italiassa hän opiskelee kielen ohella joutilaisuutta. Ateriat valmistetaan huolella ja nautitaan kiireettömästi ystävien kanssa. Yksinäisyyttä tai muita yksinmatkustamiseen toisinaan liittyviä vastoinkäymisiä Liz ei elokuvassa kohtaa.

Intiassa aistinautintojen rinnalle tulevat kurinalaisuus ja pidättäytyminen. Länsimaalaisille räätälöidyt versiot idän uskonnoista kehottavat meditoimaan ja rakastamaan gurua paremman kohteen puutteessa. Sanskritinkielisten tekstien resitointi ja aikaiset aamuherätykset koulivat Lizistä tasapainoisemman ihmisen. Balilla henkiset harjoitukset jatkuvat, mutta askeesi vaihtuu ylelliseen bungalowiin ja tequilakin on taas sallittua.

Löytyyhän sieltä reissusta mieskin. Vietettyään vajaan vuoden päivät itseriittoista sinkkuelämää Liz tapaa brasilialaisen liikemiehen (Javier Bardem), jolla on varaa pendelöidä Balin ja New Yorkin väliä. Sitä elokuvassa ei kerrota, millä Liz itse rahoittaa spirituaalisen seikkailunsa maailmalla. Todellisuudessa Elizabeth Gilbertin mesenaatti oli tiettävästi hänen kustantajansa.

Julia Robertsilla on supertähden karisma, mutta näyttelijänä häntä rajoittavat liiallinen itsetietoisuus ja poseeraaminen. Mainiosta Freaks and Geeks -nuortensarjasta (1999–2000) valkokankaalle ponkaissut James Franco on lähes aina hyvä, mutta nyt hänen roolinsa on sivullisuudessaan epäkiitollinen. Sama pätee elokuvan muihinkin miesnäyttelijöihin.

Aihepiiristään huolimatta Eat Pray Love tarjoaa silmänkarkkia siinä missä naisviihteen glamoröösimpää haaraa edustavat Sinkkuelämää-elokuvatkin. Vaikka kamera hyväilee hektisen New Yorkin sijaan Italian raukeita piazzoja ja herkuttelee ennemmin vedet kielelle herauttavilla pasta-annoksilla kuin designer-muodilla, elokuvan materiaalinen runsaus on yhtä huolella rakennettu. Arvoiltaan Eat Pray Love tuntuu olevan enemmän ajan hermolla kuin kesällä ensi-iltansa saanut Sinkkuelämää 2 (2010) Lähi-idän luksuslomineen. Nähtäväksi jää, aloittaako se uuden trendin naisille suunnattujen megaelokuvien tuotannossa.