Sivulliset uhrit valkokangas

Sivulliset uhrit pohtii amerikkalaisesta näkökulmasta ajankohtaisen aiheen kysymyksiä, osin kriittisempäänkin sävyyn kuin olisi osannut odottaa. Terrorismin viattomat uhrit, koston oikeutus ja amerikkalaisten sekaantuva politiikka, joka tuo terrorismin kotitantereille olisivat silti ansainneet hieman poikkeavammankin käsittelyn.

Losangelesilaisen palomiehen Gordon Brewerin (Arnold Schwartzenegger) vaimo ja poika kuolevat vahingossa pommiattentaatissa. Arska lähtee kostamaan Kolumbian viidakoihin. Vastassa on julma terroristi Claudio "Susi" Perrini (Cliff Curtis). Aluksi täysin tylsään ja ennalta arvattavaan elokuvaan kehitetään muutamia käänteitä, joista tulee hieman plussaa.

Roistoja ei esitetä täysin mustavalkoisesti, vaan heille annetaan aikaa selittää motiivejaan. Tämä tuntuu kuitenkin päälleliimatulta poikkeamalta, joka ei toimi yhtä hyvin kuin vaikkapa Kolmessa kuninkaassa. Hyvien puolella on myös tappajia, jotka kylvävät vihan siemeniä ja surmaavat viattomia sivullisia. Arnoldistakin on tulla vihollistensa kaltainen, mutta täydellinen sankari voittaa tietenkin kiusaukset. Sympatiapisteitä ei enää loppukarkeloissa terroristeille heru, vaan homma hoidetaan täysin perinteiseen tyyliin.

Sivulliset uhrit on aika tylsä. Tällaisessa perustoimintaelokuvassa pitäisi olla paremman näköistä räiskintää ja räjäyttelyä, kun kerran juonesta ei ennalta arvaamatonta löydy. Perushollywoodkamaahan tämä on, ammattitaitoa ja rahaa on käytetty, mutta se jokin audiovisuaalinen ekstra puuttuu, jolla voi paikata heikkoa käsikirjoitusta. Ohjaaja Andrew Davis on tehnyt ihan kelvollisen Takaa-ajetun (1993) ja kuvaaja Adam Greenberg on ollut mukana Terminator-elokuvissa. Tässä elokuvassa viritykset eivät ole parhaassa balanssissa.

Äänen voimakkuudessa thx-teatterissa löytyy niin, että vaikut ja hilseet voi kerätä takaseinästä. Kipukynnystä lähentelevä volyymi rähinäkohtauksissa ei välttämättä lisää katsomisnautintoa. Äänidynamiikan kompressointiin hieman tasaisemmaksi tämän tyyppisissä elokuvissa voisi huomiota kiinnittää.

Elokuva on tehty täysin Arnoldin tähtikuvan ympärille. Sivullisten uhrien keskivaiheilla on yritetty hetkellisesti purkaa mustavalkoasetelmia, mutta tältä sivupolulta palataan takaisin lopussa. Arska on hyväkuntoinen ikäisekseen, mutta alkaako aika kuitenkin ajaa ohitse Schwarzenegger-elokuvista? Laimealta näyttää. Kannattaa kai vielä odottaa tekeillä olevaa Terminatorin kolmatta osaa, ennen kuin lopullisesti hautaa yli viisikymppisen muskeliaction-legendan menneen vuosituhannen jäänteenä.