Changeling - vaihdokas valkokangas

Clint Eastwoodiin henkilöityvät hänen kaksi kuuluisinta rooliaan, Sergio Leonen "dollaritrilogian" (1964–1966) vähäsanainen palkkionmetsästäjä sekä kyyninen sanfransiscolaispoliisi "Dirty" Harry Callahan (viisi elokuvaa 1971–1988). Nykyisin hänet tunnetaan kuitenkin myös klassisen laadukkaiden, aiheiltaan tunnepitoisten elokuvien ohjaajana, jonka työt ovat perinteisesti olleet vahvoilla kunkin vuoden Oscar-voittajia arvailtaessa. 1970-luvun alusta asti omia elokuviaan tehneen Eastwoodin kypsän kauden ensimmäinen jättimenestys oli ikääntyneestä pyssysankarista kertova Armoton (1992). Ohjaajan viimeisimmät työt ovat naisnyrkkeilijästä kertova Million Dollar Baby (2004) sekä toisen maailmansodan kuuluisaa taistelua käsittelevä teospari Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta(2006).

Eastwoodiin uusin ohjaus Changeling –vaihdokas perustuu vuonna 1928 Los Angelesissa sattuneeseen tositapahtumaan. Elokuva kertoo 9-vuotiaana kadonneen Walter Collinsin tapauksesta. Poliisi palauttaa yksinhuoltajaäiti Christinelle (Angelina Jolie) väärän pojan suostumatta kuuntelemaan naisen vastaväitteitä. Käydessään puolustamaan oikeuksiaan pastori Gustav Brieglebin (John Malkovich) avustuksella Christinelle valkenee, että juttuun liittyvät niin kaupungin korruptoituneet poliisivoimat kuin Kanadaan paennut sarjamurhaajakin. Monivaiheinen elokuva kertoo koskettavan tarinan lastaan kuumeisesti etsivästä äidistä ja tämän omapäisyyden hinnasta.

Elokuvan kuvaama, iltapäivälehtien lööppejä muistuttava tapahtumasarja on niin uskomaton, että se herättää oitis katsojan mielenkiinnon. Kadonneen Walter-pojan kohtalo pidetään avoimena loppuun saakka ja alun vainoharhaisuutta ruokkiva ilmapiiri on suorastaan kutkuttava. Alusta asti on myös pakko ihastella, kuinka taitavasti tekijät ovat tavoittaneet paitsi 1920-luvun suurkaupungin visuaaliset puitteet, myös ennen kaikkea sen ahdasmielisen ja kaksinaismoralistisen ilmapiirin. Kunnianhimoa osoittaa myös polveilevan ja loogisuudeltaan kaupunkilegendan tasoa olevan tarinan muokkaaminen elokuvaksi.

Changelingin ongelmaksi muodostuu kuitenkin sen kesto. Kahden ja puolen tunnin aikana monivaiheinen tarina saa vuorotelleen niin murhamysteerin, kauhuelokuvan kuin salaliittojännärinkin piirteitä, kunnes juuttuu puolivälin jälkeen oikeussalidraamaksi sortuen loppua kohden odotetusti melodramaattisiin käänteisiin. Palasten loksahdettua paikalleen elokuva paljastuu ennen pitkää Eastwoodille niin tutuksi järjestelmää vastaan nousevan yksilön ylistykseksi. Kun tarinan hyvikset ja pahiksetkin ovat jo hyvissä ajoin selvillä, tuntuu loppuratkaisun panttaaminen suorastaan ärsyttävältä – varsinkin, kun sen ainoan oikeasti kompleksiselta tuntuvan henkilöhahmon, "kanatarhamurhaaja" Gordon Northcottin (Jason Butler Harner) osuus jätetään elokuvassa vähemmälle huomiolle.

Changeling on siis laadukas, joskin viime kädessä melko yllätyksetön elokuva, jossa tekijöiden korkea ammattitaitokaan ei täysin korvaa sen epätavallisen aiheen aiheuttamia ongelmia. Tyylitajua Eastwoodilta kuitenkin yhä löytyy: elokuvan päättää ironinen viittaus vuoden 1935 Oscar-seremoniaan. Tämän jälkeen on hyvä odottaa Gran Torinoa, ohjaajan toista tänä vuonna ensi-iltansa saavaa elokuvaa, jossa 78-vuotias filmialan veteraani myös näyttelee itse pääosan.