Cellular valkokangas

Cellular on jokaisen puhelinfriikin unelma. Pääosassa nähdään, ei niinkään kidnapattu perheenäiti Kim Basinger tai tätä auttava nuori mies Chris Evans, vaan Nokian 6600-puhelin. Product placement nousee jo aivan uudelle tasolle, kun koko elokuvan tarkoituksena on mainostaa kyseistä tuotetta. Tästäkin leffasta oppii muun muassa sen, että kyseisellä mallilla voi ainakin nauhoittaa ja tallentaa käsittämättömän tarkkaa kuvaa ja soittelukin näyttää sujuvan varsin mallikkaasti. Ja vaikka elokuva hetkittäin rakentaa jännitystä ihan mainiostikin, on se kuitenkin menettänyt kaiken uskottavuutensa jo ennen ensimmäistäkään kohtausta. Mitä muuta voi odottaa elokuvalta joka toistaa uskollisesti Nokian markkinakoneiston fraaseja?

Perheenäiti Jessica Martin kokee järkyttäviä hetkiä, kun tuntemattomat sieppaajat hyökkäävät eräänä aamuna heidän kotiinsa, tappavat taloudenhoitajan ja kidnappaavat naisen mukaansa. Jessica onnistuu vankipaikastaan soittamaan rikkoutuneella puhelimella tuntemattoman nuoren miehen kännykkään ja saa tämän vakuutettua tilanteensa vaarallisuudesta. Mies yrittää kaikin mahdollisin keinoin pitää puhelun käynnissä kyetäkseen auttamaan Jessicaa ja tämän vaarassa olevaa perhettä. Samalla pitäisi vielä selvittää, mitä ihmettä sieppaajat tavallisesta esikaupunkiperheestä oikein haluavat.

Leffa menee suoraan asiaan, vain lyhyen esittelyhetken jälkeen Jessica Martin onkin jo siepattu. Cellularin hyvänä puolena voikin pitää tarinan hetkittäistä intensiteettiä, joka onnistuu pitämään kiinnostuneena puoleenväliin elokuvasta. Piristävästi ihan kaikkea ei paljasteta heti, vaan sieppaajien motiivi aiheuttaa päänvaivaa katsojalle. Ikävä kyllä, latteampaa ja kliseisempää ratkaisua ei sitten olisikaan voitu keksiä. Seurauksena onkin sitten se tavallinen tarina, ja tietysti paljon romurallia. Eikä Nokian akkukaan lopu kesken.

Tarinan ohella myös henkilöhahmot kärsivät uskottavuuden puutteesta. Tietysti perheenäiti-luonnontieteiden opettaja onkin varsinainen tekninen nero, joka omaa samalla myös ninjataitoja ja uskomattoman rohkeuden. Onhan naarasleijonan lailla taisteleva Kim Basinger ihan veikeä ilmestys, mutta eipä tässä nyt varmaan yli-ihmisestä ole kyse. Näyttelijäsuoritus on kuitenkin onnistunut, jos ei oteta lukuun alun puhelinhuohottelua. Onnistuneesti näyttelee myös William H. Macy, jonka tähdittämä symppispoliisi tuo leffaan lisää komiikkaa haaveineen päiväkylpylästä. Tämä ei vain jotenkin istu yksiin väkivaltaa viljelevään elokuvaan, jossa pahikset ovat tosiaankin pahoja. Epäilyttävästä sanomasta ja juonen aukoista huolimatta Cellular pitää osan aikaa otteessaan kuten saman kirjoittajan Larry Cohenin aiempi puhelinleffa Phone Boothkin. Ikävä kyllä tällä kertaa ote kirpoaa edellistä aikaisemmin.