BlacKkKlansman valkokangas

Ohjaaja Spike Lee palaa BlacKkKlansmanilla (2018) aikaisempien elokuviensa tavoin afroamerikkalaisten elämän kuvaukseen ja Yhdysvalloissa heitä kohtaan yhä voimakkaana vaikuttavan rasismin käsittelyyn. Historiallisiin tositapahtumiin ja Ron Stallworthin kirjaan Black Klansman: Race, Hate, and the Undercover Investigation of a Lifetimeen vapaasti pohjautuvana elokuvana BlacKkKlansman muistuttaa Leen eeppisestä elämäkertaelokuvasta Malcolm X (1992), jossa kuvattiin päähenkilön kautta kansalaisoikeustaistelua.

BlacKkKlansmanin lähestymistapa on henkilövetoisempi ja tapahtumiltaan rajatumpi keskittyen Colorado Springisin ensimmäisen afroamerikkalaisen poliisin Ron Stallworthin (John David Washington) uran alkuvaiheiden vaikeuksiin hänen kohdatessa työpaikkarasismia sekä yrittäessä tasapainottaa työnsä poliisina ja afroamerikkalaisten oikeuksien puolustajana, jota vahvisti hänen tyttöystävänsä Patrice Dumasin (Laura Harrier) poliittinen aktiivisuus. 

Elokuvan juoni keskittyy Ronin ideoimaan operaatioon soluttautua paikallisen Ku Klux Klanin jaostoon yhdessä juutalaistaustaisen kollegansa Flip Zimmermanin (Adam Driver) kanssa. Poliisielokuvamainen jännite syntyy Ronia peitetehtävässä esittävän Flipin sekä klaanin arvaamattoman ja salaliitoteorioihin uskovan Felix Kendricksonin (Jasper Pääkkönen) välisestä epäluuloisuudesta.

Pääkkönen tekee vakuuttavaa työtä suurimmassa kansainvälisessä roolissaan, johon hän ammentaa samaa uhkaavuutta kuin aikaisemmissa töissään Viikingit tv-sarjassa (2013–) ja Leijonasydämessä (2013). Flipiä esittävä Driver vetää totutusti varman roolin ja hänen kollegansa roolissa Michael Buscemi tuo hämmästyttävän vahvasti mieleen veljensä Steve Buscemin. Useat muut sivuhahmoista jäävät yhden idean karikatyyreiksi.

Puhelimessa klaanin sekä näiden suurvisiirin David Duken (Topher Grace) kanssa keskusteleva oikea Ron pyrkii toiminnallaan osoittamaan afroamerikkalaisia kohtaan tunnetut stereotypiat vääriksi kuten tietynlaisen puhetavan. Samalla pilapuhelumaisista soitoista syntyy huumoria niitä kuuntelevien Ronin kollegoiden keskuudessa klaanilaisten ottaessa todesta kaiken, mitä Ron heille sanoo. Pääroolissa olevan Washingtonin koominen ajoitus on täydellinen, mutta hänestä löytyy näyttelijänä myös vakavampi puoli. Aika näyttää nouseeko hän isänsä Denzel Washingtonin tavoin tunnetuksi näyttelijäksi ja Leen vakituiseksi yhteistyökumppaniksi.

Elokuvafaneille antoisia ovat Leelle tyypilliset viittaukset blaxploitaatio genreen ja amerikkalaisen elokuvahistorian klassikoihin, jotka välittävät kuvaa konfederaatiosta ja Ku Klux Klanista. Samalla ne vahvistavat BlacKkKlansmanista nousevan sanoman, kuinka elokuvalla on massaviihteenmuotona vaikutusta ihmisten käsityksiin ja toimintaan. Oman aikansa amerikkalaisen yhteiskunnan tulkkina Lee ei voi olla kritisoimatta Yhdysvaltojen nykypolitiikkaan elokuvansa dialogilla ja kuvamateriaalilla vuoden 2017 Charlottesville kuolonuhrin vaatineesta äärioikeiston mielenosoituksesta.

BlacKkKlansmanissa kaikki elementit visuaalisesti 1970-luvun lopulle sijoittuvasta historiallisesta elokuvasta, juonen jännitteen luovasta poliisin peiteoperaatiosta ja afroamerikkalaisten asemasta sekä elokuvan vaikutusvoimasta on sidottu onnistuneesti yhteen. Elokuva etenee Leen aikaisempiin töihin verraten rauhallisesti kuvauksen ollessa tyylikkään harkittua ja suurkaupungin sijaan vuoristoisen Colorado Springisin syksyisen luonnon esiintuovaa. Elokuvallisia tehokeinoja jaetusta ruudusta ohjaajan tavaramerkkimäiseen dolly shot -kuvaukseen hyödynnetään säästellen.

BlacKkKlansmanissa ei sorruta liialliseen komediaan absurdista peiteoperaatiosta ja rasistien ennakkoluulojen kuvauksesta huolimatta, vaikka tämäkin puoli elokuvasta löytyy, vaan se on pohjavireeltään yhteiskunnallisesti kantaaottava historiallinen draama. Se nousee Leen parhaimpien elokuvien Do the Right Thing – Kuuma päivä (1989) ja Malcolm X:n joukkoon hänelle tutun yhteiskunnallisen aiheen monipuolisen käsittelyn ansioista.