Becoming Cousteau valkokangas

Tunnetuimpia ja tunnistettavimpia 1900-luvulla vaikuttaneita luonnon puolestapuhujia lienevät Sir David Attenborough (s. 1926) ja Jacques-Yves Cousteau (1910–1997). Molemmat ovat pyhittäneet elämänsä tärkeälle työlleen: Cousteau työskenteli liki kuolemaansa asti vuoteen 1997 ja Attenborough on ollut aktiivinen toimija tälläkin vuosituhannella, viimeksi hän esiintyi 95-vuotiaana Glasgow'n ilmastokokouksessa karismalla, jollaisesta nyhveröt suurvaltojen johtajat voivat vain uneksia.

Attenborough'n tavoin Cousteau puhui aikanaan luonnon ja ennen kaikkea merten suojelun puolesta. Mittavan määrän tv-tuotantoja ja dokumentteja tehneet veteraanit näkivät työssään vuosikymmenten aikana, mitä luonnolle tapahtuu, kun ihmiskunta ei siitä välitä eikä kanna vastuuta tekemisistään. Molempien kohdalla luonnon ihmeistä kertominen muuttui vuosikymmenten saatossa yhä painokkaammin luonnonsuojelun puolesta puhumiseksi. Vanhemmiten Cousteaun äänenpainot jopa hieman synkkenivät.

Becoming Cousteau (2021) on elämäkertadokumentti Costeausta, joka ehti tehdä pitkän uran meren ja sukeltamisen parissa jo ennen kuin hänestä tuli maailmankuulu tv-sarjansa Meren salaisuudet (1967–1976) myötä. Merentutkimusalus Calypsoa punaisessa pipossaan kipparoiva Cousteau on ikonista televisiohistoriaa, jolta aikaa eläneet tuskin ovat välttyneet. Populaareilla tv-tuotannoilla oli huomattava merkitys luontoinnostuksen ja merten tietoisuuden lisäämisessä, mikä osaltaan oli vaikuttamassa myös 1970-luvulla virinneeseen luonnonsuojeluliikkeeseen.

Cousteau heräsi luonnon ja merien suojeluun ennen kaikkea omien havaintojensa kautta tunnustaen itsekin toimineensa aikanaan väärin työskennellessään muun muassa öljy-yhtiöille eivätkä hänen alkuaikojen dokumenttiensakaan toteutukset olleet kaikilta osin eettisesti moitteettomia. Ihmisellä on kuitenkin kyky oppia virheistään ja Cousteau aloitti jo 1950-luvulla merten puolesta puhumisen, aikana jolloin meret toimivat lähinnä kaatopaikkoina.

Merten tutkimisen ja suojelutyön ohella Cousteau oli myös teknisesti lahjakas visionääri, joka kehitti niin laitesukellusta kuin veden alla työskentelyyn liittyvää tekniikkaa sekä haaveili veden alla asumisesta. Hänen viimeisiä vuosikymmeniään määritti kuitenkin ensisijaisesti merten suojelu.

Palkitun dokumentaristin Liz Garbusin Becoming Cousteau käy läpi Cousteaun elämää painopisteen ollessa miehen urassa ja saavutuksissa. Wikipedia-artikkelin kaltainen dokumentti jättää kohdehenkilönsä ihmisenä varsin etäiseksi. Enemmän Cousteaun elämästä ja perheestä saakin irti muutaman vuoden takaisesta elämäkertadraamasta Jaqcues – elämä merellä (2016).

Becoming Cousteau on sisällöltään ja painotuksiltaan oikealla asialla, mutta erityisen elokuvallinen tai kerronnaltaan mukaansa tempaava se ei ole. Toteutustapa on hieman sama kuin aikanaan Asif Kapadian Sennassa (2010), joka oli rakennettu pelkän arkistomateriaalin varaan. Sennan menestyksen myötä arkistomateriaaleista on koostettu dokumentteja yhä enemmän, mutta Garbus ei ole silti täysin luottanut vanhaan materiaalin vaan kerrontaa on täydennetty Vincent Casselin kertojaäänellä sekä satunnaisella täydennysmateriaalilla.

Vanhan aineiston myötä valtaosa dokumentista on perinteisellä 4:3-kuvasuhteella ja tekstien tyyli on otettu Cousteaun sarjasta. Audiovisuaalisesti lopputulos ei ole erityisen elokuvallinen, mikä tietosanakirjamaisesti etenevään kerrontaan yhdistettynä tuottaa lopputulokseksi sangen tyypillisen tv-dokumentin, jollainen Becoming Cousteau periaatteessa onkin. Kyse on National Geographicin tuottamasta dokumentista, joka teatterien lisäksi on katsottavissa myös Disney-plussalla.

Dokumentin teatterilevityksen takana on Orionin elokuvateatteria pyörittävä ELKE ry, joka on aloittanut nyt myös uusien elokuvien levitystoiminnan. Becoming Cousteau saa ELKEn levittämistä uutuuselokuvista ensimmäisenä ensi-iltansa.