Babyteeth valkokangas

Klassinen tarina: kiltti tyttö tapaa pahan pojan, ensirakkaus ja rimpuilua kohti vapautta suojatusta keskiluokkaisesta ympäristöstä. Australialainen Babyteeth poikkeaa kuitenkin hieman kaikista perinteisimmästä kaavasta. Keskushenkilö Milla (Eliza Scanlen) on vakavasti sairas teini, joka ihastuu palavasti itseään vanhempaan, huumeita välittävään Mosekseen (Toby Wallace). Tyttärestään huolestuneiden vanhempien Annan (Essie Davis) ja Henryn (Ben Mendelsohn) on vaikeaa sulattaa asiaa, mutta haastavassa tilanteessa he päättävät antaa nuorille mahdollisuuden.

Babyteeth on lyhytelokuvia ja televisiota ohjanneen Shannon Murphyn ensimmäinen pitkä elokuva. Siirtymä kokoillan elokuvaan on kuitenkin jouheva: paketti on hyvin kasassa, eikä siinä tunnu lainkaan ajoittain kohdattavaa esikoispitkän kömpelyyttä. Elokuva pääsi jopa maineikkaan Venetsian elokuvajuhlien kilpailusarjaan, jossa Murphy sekä saudiarabialainen Haifaa al-Mansourin olivat ainoat naisohjaajat.

Pehmeä ulkoasu ja harkittu kuvakieli eivät jää kiiltokuvamaiseksi ulkokuoreksi, vaan tarinan sydän sykkii sen hahmojen täydellisessä epätäydellisyydessä. Toby Wallace Moseksena on hurmaavan poikamainen, villi ja vapaa. Veitikkamainen hymy tarttuu myös katsojaan, ja saa ymmärtämään Millan vaaleanpunaiset lasit, vaikka Moseksen kyseenalaista vaikutusta sairaaseen tyttöön ei voi kieltää. Molemmat ovat haavoittuvaisia ja vetovoima on luontevaa huolimatta näennäisistä eroavaisuuksista.

Myöskään Millan vanhemmat eivät jää yksiulotteisiksi esteiksi romanssin tielle, vaan heillä on myös omat historiansa, heikkoutensa ja haaveensa. Todellisessa elämässä ei ole alkua, keskikohtaa ja loppua, ja Babyteeth näyttää myös sotkuiset puolet vanhempien rakkaudessa. Värikkäät sivuhahmot rikastuttavat Millan elinpiiriä ja luovat tasapainoista realismia sairauden kuvaukseen. Kärsimyspornon sijaan sairaus kuvataan osana Millan elämää, josta huolimatta on kasvettava ja koettava elämää. Siinä on toivoa ja vapautta, kaiken melankolian ja kiihkeyden keskellä.

Kauttaaltaan uskottavien roolisuoritusten joukosta show’n varastaa Eliza Scanlen pääroolissaan. Lupaavan uran alussa nuori näyttelijä esitti sairasta tyttöä myös Greta Gerwigin Pikku naisissa (2019), mutta Milla on täysin erilainen hahmo kuin herkkä Marchin perheen Beth. Nuoruutta kuuluu elää kuin viimeistä päivää, ja Millan on taisteltava päästäkseen ulos suojellusta elinpiiristään kokemaan tavalliset merkittävät hetket. Kapinaa, iloa, ihastumista – tunteet paistavat avoimesti Scanlenin kasvoilta, niin kuin vain teininä voi ennen aikuistumista ja sosiaalisten sääntöjen juurtumista käytökseen.

Elokuva muistuttaa siitä, että myös tyttöjen kasvukertomukset ovat kertomisen arvoisia. Vaikka keskiössä onkin romanssi, ensirakkautta tärkeämpää ovat Millan tunteet ja kokemus. Murphyn herkkyys kuvata ihmisyyttä sen kaikissa sävyissä tekee näennäisesti jo useampaan kertaan kuullusta tarinasta raikkaan. Jaksoissa etenevä elokuva palaa hitaasti, mutta elokuvan lopussa liekit roihahtavat ja kyyneleitä on vaikea enää pidätellä. Babyteethin pariin haluaa palata uudelleenkin löytääkseen kaikki ne pienet yksityiskohdat, jotka saavat sydämen sykähtämään.