Asterix ja Obelix - tehtävä Kleopatra valkokangas

Heti alkajaisiksi on pakko todeta, että arvostelija ei kuulu elokuvan kohderyhmään eikä siten ole kaikkein pätevin sanomaan siitä mitään. Uusi Asterix & Obelix -elokuva on nimittäin niin täysin suunnattu lapsille ja varhaisnuorille, ettei sitä aikuinen välttämättä kestä katsoa - muuten kuin taannuttamalla itsensä henkiseksi lapseksi jälleen. Edes pitkä ja syvällinen Asterix-sarjakuvan lukijanura ei pelasta liian tiedostavaa katsojaa. Tätä elokuvaa täytyy kuitenkin yrittää arvioida oman lajityyppinsä edustajana.

On ylipäätään mieltä lämmittävää, että Asterixin kaltaisista ilmiöistä jaksetaan tehdä elokuvia. Tuo ranskalaista patriotismia mukavasti pönkittävä (ikään kuin sen pönkitystä tarvittaisiin!), pseudohistoriallinen sarjahan rakentuu ikitrendikkäästi lokaalin ja globaalin välisille jännitteille. Yksittäiset tarinat rakentuvat sille perusasetelmalle, että pienen gallialaiskylän asukit puskevat piikkiä itse Julius Caesarin valloitushaluiseen lihaan. Caesar-mörön vastustaminen vie urheat gallit seikkailuihin milloin Amerikkaan, milloin Egyptiin.

Vaikka elokuva ei aivan suoraan ole mukaeltu Asterix-sarjakuvan tarinoista, sarjakuvalähtökohdista ei tämän elokuvan kohdalla voi olla puhumatta. Niin selvästi sarjakuvamaisuus näkyy kuvailmaisussa - valinta tässä suhteessa on tehty ilmeisen tietoisesti. Sarjakuvamaisuus jakanee yleisön niihin, joista valinta toimii raikkaana uudistuksena ja niihin, joista koko elokuva olisi yhtä hyvin saanut jäädä tekemättä. Asterix & Obelix -elokuvan sarjakuvamaisuus toisaalta luo mukavan tuttuuden tunnun, kun samoja hahmoja tunnistaa molemmista medioista. Toisaalta ruuturajat näyttävät kahlitsevan elokuvallista liikettä vähän liikaakin. Hulvaton sarjakuvamaailma ei helpolla taivu ihmisnäyttelijöiden ruumiinkielelle.

Mission Cleopatre sijoittuu tarunhohtoiseen Egyptiin. Kuningatar Kleopatra (Monica Bellucci) ja Caesar (Alain Chabat, ohjaaja itse) kisailevat siitä, kumman kansa on mahtavampi. Todistaakseen kansansa suuruuden Kleopatra päättää rakennuttaa Jullelle kolmessa kuukaudessa niin upean palatsin, että tällä ei ole toista samanlaista. Työhön palkataan höpsö arkkitehti Numerobis (Jamel Debbouze), joka hengenhädässä päättää turvautua pohjoisen druidivoimaan. Niinpä Asterix (Christian Clavier), Obelix (Gérard Depardieu), Idefix, Akvavitix (Claude Rich) ja taikajuoma päätyvät arkkitehdin apureiksi ja työt alkavat luistaa. Vaan miten käy, kun entinen, syrjäytetty hoviarkkitehti päättää kateuksissaan tuhota n suuret suunnitelmat...

Elokuvan hahmoista ainoa mieleenpainuva on häikäisevän upean Monica Belluccin Kleopatra. Julius Caesarilta on karisma tyystin hukassa; samoin on valitettavasti sanottava itse pääparista. Gérard Depardieukin hömpsöilee Obelixina niin, että tekijöiden puolesta alkaa hävettää. Elokuvassa on pari vitsinvääntöä, mutta yleisön nauru on tiukassa. Vai mitä sanotte "ay-johtaja" Soneriksesta (vrt. Sonera, ranskaksi Itinéris), jonka puhe alkaa yhtäkkiä oudosti pätkiä? Myös sarjakuvasta tutut, aikuiseen makuun vetoavat yhteiskunnalliset ja historialliset heitot jäävät liian usein pelkiksi tyhjiksi viittauksiksi.

Kaksiulotteinen sarjakuvailmaisu ei siis hevin muovaudu kolmiulotteiseksi tarinankerronnaksi. Tällä kertaa voisi sanoa, että tuloksena on entisestäänkin yksipuolistunutta ilmaisua.