Argylle valkokangas

Introvertti kirjailijatar, vakoojaromaaneillaan menestystä niittänyt Elly Conway (Bryce Dallas Howard) hämmästyy eräänä päivänä pahan kerran, kun hänen fiktionaalisten romaaniensa asetelmat vaikuttavatkin olevan totta. Salainen agentti Aiden (Sam Rockwell) väittää, että Elly on vaarassa tulla kidnapatuksi tai tapetuksi pahaenteisten tahojen toimesta. Elly ja kissansa Alfie (Chip) päätyvät seikkailuun, jossa arkitodellisuudelta tempaistaan pohja.

Argyllessa on vahvasti samanhenkinen alkuasetelma kuin romanttisessa toimintakomediaklassikossa Vihreän timantin metsästys (Romancing the Stone, 1984) ja tuoreemmassa The Lost Cityssa (2022). Kummassakin erakkoluonteinen menestyskirjailijatar tempautuu komedialliseen toimintaseikkailuun ja väistämättömään romanssiin. Toinen selkeä referenssi on Renny Harlinin ohjaama ja Geena Davisin tähdittämä toimintatrilleri The Long Kiss Goodnight (1996), jossa pikkupaikan opettajattarella on salattu menneisyys, jota hän ei muista. Long Kiss Goodnightin toinen tähti Samuel L. Jackson tekee Argyllessakin pikkuroolin.

Argyllen ohjannut Matthew Vaughn on tunnettu napakoista, toiminnallisista ja komediallisesti sopivan äkkivääristä elokuvistaan kuten Kick-Ass (2010) ja Kingsman-sarjasta (2014–2021). Toisaalta Vaughn on onnistunut mainiosti myös aidon romanttisessa fantasiassa kuten Neil Gaimanin kirjaklassikkoon perustunut Tähtisumua (2007). Ainekset vauhdikkaaseen mutta romanttiseen toimintakomediaan ovat olemassa. Elämää suurempaa yhdistelmää Vaughn ei luo, mutta onnistuu perusvarmassa toimintaviihteessä, jota leppoisan komediallinen virne sekä pääparin keskinäinen karisma tukee.

Elokuva heittää peruskuvioihin kierrepallon Ellyn hallusinaatioiden muodossa. Ollessaan hankalissa tilanteissa Elly näkee visioita luomastaan fiktiivisestä agentista Argyllesta (Henry Cavill). Argylle on kuin ironinen versio James Bondista, paikoin lähes surrealistinen salaisen agentin prototyyppi. Ellyn pääkopassa tapahtuu tarinan aikana paljon muutakin, ja Vaughn sekoittaa pakan uusiksi useaan kertaan teoksen aikana.

Argylle on varsin pitkä toimintakomediaksi, mutta se ei jää hetkeksikään sutimaan paikoilleen eikä kelloa tarvitse vilkuilla. Railakas agenttitarinoiden konventioiden uudelleenjärjestely, sopivan satiirinen ja varsinkin lopun toimintakohtauksissa estottoman yliampuva linja viihdyttää ja paikoin naurattaa. Ruumisluku on valtaisa, mutta väkivalta on kuin vanhojen aikojen piirretyistä tuttua slapstickia ja hurmaavaa pariluistelukoreografiaa. Lutuista romanssia ei voi estää, vaikka ympärillä makaisi kymmeniä konnia kylmänä.

Sam Rockwell on roolissa kuin roolissa luontevan karismaattinen ja kiinnostava, niin nytkin. Myös Bryce Dallas Howard saa vaihtelevasta roolistaan paljon irti. Kovatasoisista näyttelijöistä huolimatta teoksen hurmaavin tähti on Alfie-kissaa esittävä Skotlannin luppakorva Chip, joka ottaa itseoikeutetusti paikkansa tarinan ytimessä. Chip on ohjaaja Vaughnin ja tämän puolison, malli Claudia Schifferin kissa. Alfie-kissaa kohdellaan kyllä tarinassa varsin ronskisti, mutta Karvis-tason lentelyitä ei kovinkaan kissafani voi ottaa liian vakavasti.