American Made valkokangas

Tom Cruisen American Made voidaan nähdä jonkinlaisena paluuna ruotuun The Mummyn flopattua aiemmin kesällä. American Made on perusaineksiltaan enemmän Cruise-leffa lentäjälaseja myöten, ja kun puikoissa häärii aiemminkin hienon Cruise-leffan ohjannut Doug Liman (Edge of Tomorrow, Medusan verkko), voidaan pakettia pitää lupaavana kuin paria kiloa kokkelia.

Gary Spinellin Yhdysvaltojen historiaa Carterin vuosista Reaganin aikaan kattava käsikirjoitus on ottanut vaikutteita Mafiaveljistä. Matkustajakoneen lentäjänä työskentelevä Barry Seal (Cruise) on kyllästynyt työhönsä ja hankkii kaipaamaansa jännitystä salakuljettamalla kuubalaisia sikareja. Muuta syytä ei ole, sillä lapsiperhe tulee hyvin toimeen Sealin palkalla ja työnantajan tarjoamilla kattavilla terveydenhuoltopalveluilla.

Sikarien roudaaminen herättää CIA:n huomion ja pian Seal värvätään lentämään konetta Keski- ja Etelä-Amerikkaan suuntautuville tiedustelulennoille, ja lopulta aseistamaan paikallisia kapinallisia. Jännitystä riittää, mutta palkka on sen verran huono, että Seal päätyy salakuljettamaan huumeita Medellínin kartellin laskuun. CIA on valmis katsomaan toimintaa läpi sormien niin kauan kuin homma pelaa, mutta ennen pitkää FBI ja huumevirasto alkavat päästä Sealin operaation jäljille.

Nimensä puolesta elokuva voisi yhtä hyvin olla kertomus Tom Cruisesta, koska jos jotakin, American Made on todiste Tom Cruisen pysyvästä tähteydestä. Hänen ei tarvitse edes näytellä, vain olla, eikä hänen hahmoaan tästä syystä vaivauduta missään vaiheessa tarpeettomasti syventämään. Elokuva vaikuttaa suhtautuvan muutenkin olemassa oleviin faktoihin ja taustallaan kytevään tositarinaan melko löysällä otteella, mutta Cruisen karisman vuoksi mahdollisesti lukuisista historiallisista epätarkkuuksista ei jaksa edes kiinnostua.

Ongelmat piilevät rakenteessa ja kuvituksessa. Cruise on Cruise, mutta häntä ympäröivät hahmot jäävät karikatyyriäkin ohuemmiksi tapauksiksi, mikä on todellinen harmi, koska elokuvan sydän on Barry Sealin ja hänen vaimonsa Lucyn (Sara Wright) suhteessa.

Elokuvan kuvauksesta vastaa César Charlone, joka tunnetaan mestarillisen Jumalan kaupunki -elokuvan kuvauksesta, mutta tässä elokuvassa hänen vahvoihin väreihin – varsinkin keltaiseen – nojaava värisilmänsä ja äkkinäiset zoomaukset tuntuvat yliyrittämiseltä. Tarina on kehystetty takaumaksi Sealin kuvaamien videonauhojen kautta, joissa päähenkilö muistelee elämäänsä, mutta ratkaisu on toteutettu puolivillaisesti ja tuntuu elokuvan edetessä yhdentekevältä.

American Made ei ole missään nimessä kelvoton elokuva, mutta se on auttamattoman geneerinen ja keskinkertainen. Kaikki elokuvassa nähtävä tuntuu jo nähdyltä, eikä sille voi oikeastaan tehdä mitään. Onnistumisen esteenä tuntuu seisovan myös Cruise itse, joka on elokuvatähti eli brändi, jolta katsojat odottavat tiettyjä asioita.

Cruisen hahmo ei voi koskaan Cruise-leffoissa olla täysin moraaliton, kuten Scorsesen sankarit, vaan hänessä täytyy olla jotain hyvää ja toiminnassaan jotain vapauttavaa. Niin myös Barry Sealissa, joka ei käytä huumeita ja uskoo vahvoihin amerikkalaisiin perhearvoihin. Nämä ovat tämäntyyppisissä elokuvissa isoja asioita.

Tässä yhtälössä itse tavara eli kokaiini on täysi sivuseikka, koska sen vaikutukset eivät kosketa Barry Sealia tai hänen lähipiiriään ollenkaan. Elokuvan näkökulmassa Barry Seal on pelkkä pelinappula CIA:n valtapelissä, koska eihän elokuvan päähenkilö voi itse ottaa vastuuta ongelmasta, jota hän omalla toiminnallaan ruokki ja jolla hän rikastui. Tämähän on Cruise-leffa.