Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut valkokangas

Ranskalainen Luc Besson tuli tunnetuksi elokuvillaan Suuri sininen (1988) ja Tyttö nimeltä Nikita (1990). Viime vuosina Besson on ohjannut omiin kirjoihinsa perustuvia lastenelokuvia; Arthur ja minimoit (2006) aloitti osin animoitujen elokuvien trilogian. Liekö ohjaajalle jäänyt lastenelokuvavaihde päälle, kun hänen uusin elokuvansa Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut tuntuu aikuiskatsojasta pitkästyttävältä? Aikuisille elokuva on kuitenkin tarkoitettu, siitä pitävät huolen tupakkaan ja viskiin mieltynyt päähenkilö sekä lapsille epäilemättä liian oudot ja pelottavat sivuhenkilöt.

Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut perustuu ranskalaisen Jacques Tardin sarjakuviin. Tardi loi Adèlen tiukan hahmon 1970-luvulla ja on jatkanut sarjan piirtämistä viime vuosiin asti. Tarinan aloittanut Adèle ja hirviö -albumi julkaistiin suomeksikin vuonna 1988, mutta harvakseltaan ilmestyneisiin jatko-osiin suomennosintoa ei ole enää riittänyt. Besson on tiettävästi filmaamassa ainakin kolme Blanc-Secin seikkailuista kertovaa elokuvaa.

Elokuvan, kuten myös Adèle ja hirviö -sarjakuvan, tapahtumat sijoittuvat vuoden 1911 Pariisiin. Kaupunkia terrorisoi hurja lentolisko, joka on kuoriutunut luonnonhistoriallisessa museossa säilytetystä 136 miljoonaa vuotta vanhasta munasta. Jurakauteen perehtynyt professori (Jacky Nercessian) tuomitaan kuolemaan osallisuudesta tapahtumiin. Liskon ja professorin elämät ovat sidoksissa toisiinsa samaan tapaan kuin avaruusolion ja Elliottin Steven Spielbergin E.T.:ssä (1982).

Samaan aikaan tutkiva journalisti ja kirjailija Adèle Blanc-Sec (Louise Bourgoin) – suomeksi kuiva valkoviini – matkustaa Egyptiin etsiäkseen muinaisen faaraon hautakammion. Faaraon muumioituneen henkilääkärin avulla Adèle uskoo palauttavansa hattuneulan hengettömäksi lävistämän kaksoissisarensa takaisin elävien kirjoihin. Palattuaan muumioineen Pariisiin Adèlen on ensi töikseen pelastettava hyvin tuntemansa professori kuolemalta, sillä ilman tämän asiantuntemusta sisaren henkiinherättäminen ei onnistu.

Louise Bourgoinin pippurisesti näyttelemä Adèle on kuin Indiana Jonesin ja Angelikan risteytys, peloton ja sarkastinen seikkailijatar, joka käyttää naisellista viehätysvoimaansa hyväkseen selvitäkseen kiperistä tilanteista. Sivuosissa nähdään lähes poikkeuksetta vanhoiksi ja rumiksi maskeerattuja miehiä. Asetelmassa on jotain perin ranskalaista: nuori, hehkeä ja uhmakas nainen pitämässä puoliaan iljettäviä ukkoja vastaan. Elokuvan ainoa nuori mies, Adèleen palavasti rakastunut Andrej Zborowski (Nicolas Giraud) ei tarjoa riittävää vastusta itsenäiselle sankarittarelle, joten romanttinen viritys jää olemattomaksi.

Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut on jossain määrin velkaa Jean-Pierre Jeunet’n elokuville. Hajanaista ja sekavaakin tarinaa selkiyttävä kertojanääni tuo heti mieleen Amélien (2001) kaikkitietävän kertojan. Besson käyttää kuitenkin vaisumpaa väripalettia kuin Jeunet, ja paikoin Adèlen seikkailut tuntuvat pikemminkin puolikuivilta kuin uskomattomilta.

Lähes kaikkiin Bessonin elokuviin musiikin säveltänyt Éric Serra onnistuu tällä kertaa erinomaisesti. Etenkin musiikin orientaalinen pääteema tuo elokuvaan mukavan vanhanaikaista seikkailullisuutta. Sitä on myös itse tarinassa, mutta ei riittävän mukaansa tempaisevasti ilmaistuna. Lopputulos on hyvästä yrityksestä huolimatta laimea ja hengetön.