Abigail valkokangas

Yhdysvaltalainen elokuva Abigail on ohjaajakaksikko Matt Bettinelli-Olpinin ja Tyler Gillettin kauhu-uutuus. Elokuva yhdistelee elementtejä ohjaajien viimeisimmistä kauhuhiteistä Scream (2022), Scream VI (2023) ja Ready or Not (2019). Samalla se antaa jotain, jota kauhuelokuvissa ei kauhean usein tule vastaan: vampyyriballerinan.

Elokuvan alkuasetelma on suhteellisen simppeli. Kuusi rikollista kidnappaa vaikutusvaltaisen ja rikkaan miehen balettia rakastavan 12-vuotiaan tyttären Abigailin (Alisha Weir) ansaitakseen 50 miljoonaa. Heidän täytyy kuitenkin ensin vahtia tyttöä 24 tuntia hylätyssä kartanossa. Suunnitelmaan tulee mutkia matkaan, kun rikolliset huomaavat olevansa lukittuna kartanoon ja heidän kidnappaamansa tyttö paljastuukin vampyyriksi. Tästä elokuva muuttuu selviytymiskamppailuksi vampyyriballerinaa vastaan samalla, kun ryhmä yrittää löytää pakotietä kartanosta.

Vaikka rikollisjengin jäseniä on kielletty käyttämästä omia nimiään ja pysymään mahdollisimman anonyymeinä, heidän persoonista saa silti aika hyvän käsityksen. Ryhmään kuulu huumeriippuvuudesta toipuva Joey (Melissa Barrera), entinen poliisi Frank (Dan Stevens), hölmö lihaskimppu Peter (Kevin Durand), entinen sotilas Rickles (William Catlett), varakas hakkeri Sammy (Kathryn Newton) sekä sosiopaattinen kuljettaja Dean (Angus Cloud). Tosipaikan tullen ryhmän pitää tehdä yhteistyötä, joka ei aina mene ihan putkeen eikä koomisiltakaan tilanteilta vältytä. Kuusikon tähtinä loistavat Melissa Barrera sekä Dan Stevens, joiden henkilöhahmot ovat napit vastakkain koko elokuvan ajan.

Abigail käyttää onnistuneesti kauhuelokuvien kliseetä pelottavasta lapsesta. Abigail ei ole henkilöhahmona vain pelottava lapsi, vaan hän on myös nokkela, intensiivinen, häpeilemättömän verenhimoinen ja ajoittain jopa koominen. Nämä piirteet yhdistyvätkin hyvin esimerkiksi kohtauksissa, joissa hän tanssii Joutsenlammen säestykseen ruumiin kanssa tai jahtaa uhrejaan samalla kauniisti tanssahdellen.

Elokuvan lopussa Abigail kuvataan pienempänä pahana ja jopa sympaattisena. Tästä syystä sanoisin, että elokuvan pääpaha ei ole välttämättä Abigail, vaan elokuvan kuluessa vanhemmat henkilöhahmot omaksuvat pahiksen roolin. Todellisia hyviä tai pahoja ei oikeastaan ole, vaan asetelmassa on harmaata aluetta. Kaikki henkilöhahmot ovat epätäydellisiä omalla tavallaan, ja välillä elokuva saakin miettimään sitä, kenen puolella pitäisi olla. Tämä tuo tarinaan moniulotteisuutta eikä vain tarjoa veristä vampyyritarinaa, jota elokuvalta voisi odottaa.

Kokonaisuudessaan Abigail on verisen viihdyttävä ja omalaatuinen vampyyritarina, jota ei vaivaa ylipituus tai liian suuret odotukset. Elokuvalla on oma paikkansa kauhugenressä ja se lunastaa sen hyvin. Elokuva tietää mitä se on, eikä yritä olla jotain muuta.