Ötökän elämää valkokangas

Hyönteiset ryömivät taas valkokankaillemme alkukevään toisessa täyspitkässä tietokoneanimaatiossa Ötökän elämää. Se seuraa digitaalisella muurahaispolulla kuukausi sitten Suomen ensi-iltansa saanutta DreamWorksin Muurahaizet-elokuvaa. Disney ja Pixar ryömityttävätkin esiin paljon edeltäjäänsä sadunomaisemmat hyönteishahmot. Ötökän elämän tarina perustuu löyhästi Aisopoksen eläinsatuun sirkasta ja muurahaisista. Mutta painotus lienee sanalla löyhästi, sillä Aisopoksen eläintarinoiden opetukset lienevät hukkuneen amerikkalaisen sankari/selviytyjä-tarinan alle.

Miten onkaan sattunut, että kaksi näin suurta tuotantoyhtiötä ovat tehneet niin toisiaan muistattavat elokuvat ja vielä samaan aikaan? Kumpi lienee vakoillut kumman ideoita? Kun vielä molempien ötökkäelokuvien sankarina häärii pieni muurahainen, jota yhteisö aluksi hyljeksii, niin sattuma tuntuu todella uskomattomalta, lähes mahdottomalta.

Teknisesti Ötökän elämää on mitä suurenmoisinta tietokoneanimaatiota, jota voi vain odottaa Toy Storyn luojilta. Disneyn tyyliin hyönteishahmoista on tehty pehmeämpiä ja kauniimpia kuin mitä oikeat ötökät ovat. Ja jo väritykseltään nämä murkut ovat joko vaaleansinisiä tai pinkkejä. Siis pojat erottuvat tytöistä kansainvälisellä värikoodilla. Sisällöltään Ötökän elämää onkin ensisijaisesti satu ja sellaisena hyvin disneymäinen. Elokuvan hyvät ja pahat erottaa toisistaan helposti jo ulkomuodosta. Yhteiskunnallisia viittauksia on harvassa ja huumori suunnattu lähinnä lapsikatsojalle. Ja tämä onkin tarinan suurin ero Muurahaizet-elokuvaan. Ja tietysti myös se, että Ötökän elämää on dubattu suomeksi, kuten kaikki aikaisemmat Disney-animaatiot. Siksi on siis odotettavissa, että Ötökän elämää saavuttaa paremmin nuoremman katsojan täällä Suomessa.

Komeaa komediaa

Ötökän elämää -elokuvan tarinaa on helppo seurata ja se saa aikuisenkin nauramaan, vaikka huumorin terä onkin tylpempää ja kiltimpää kuin Muurahaizissa. Toiminnallisesti tämänkertainen ötökkätarina menee mielestäni edeltäjäänsä pidemmälle. Huumoria luodaan paljon visuaalisemmin ja elokuvassa on jopa havaittavissa ns. "slapstick"-huumoria ihan puhtaimmillaan. Hahmojen karakterisointi perustuukin tässä tapauksessa enemmän alkuperäisiin hyönteisiin kuin niiden ääninä esiintyviin näyttelijöihin.

Tämä varmasti on helpottanut elokuvan suomenkielisten esiintyjien työnsarkaa. Heidän osuutensa on tietysti ohjannut alan todellinen suomalainen huippu eli Pekka Lehtosaari, joka tällä kertaa on hoitanut yhden hyönteishahmon äänenkin siinä sivussa. Lehtosaarelle Ötökän elämää on jo kolmaskymmeneskahdeksas kokoillan animaation jälkiäänitys. Mukana on myös animaatioäänien todellinen veteraani Matti Ranin. Suomenkielinen asu on taas kerran osaavaa, joskin sen hienoudet katosivat tämänkertaisen katseluteatterin ala-arvoiseen äänentoistoon.

Digitaalisesti luodun luonnon ja tyylitellyn moninaisuuden keskellä esiintyvät hyönteiset ovat siis ansainneet paikkansa elokuvataiteen historiassa. Sillä, mikäpä kuvastaisi aikaamme paremmin kuin täysin keinotekoisesti luotu maailma, jossa nämä mikropiireillä henkiin herätetyt hahmot seikkailevat. Tavallinen animaatioelokuva on siis saanut vierelleen digitaalisen sisaren, jonka kehitykseltä voi odottaa aivan mitä tahansa. Toivoa vain sopii, ettei teknologian huumassa unohdeta elokuvan todellisinta sisältöä, sen sydäntä, tarinaa.

Onneksi vielä sentään tarvitaan inhimillistä osaamista ja luovuutta tällaisen keinotodellisuuden toteuttamiseksi. Siitä parhaana esimerkkinä olkoon huumori, jonka vain me ihmiset osaamme. Eli kuten digitaalikärpänen Ötökän elämän hyönteisbaarissa toteaa: "Mulle vielä yks RAID!!!"