A Bad Moms Christmas valkokangas

Naisille suunnatut versioinnit Kauhean kankkusen tyylisistä örvellyskomedioista ovat nykyään kuumaa valuuttaa Yhdysvaltojen elokuvamarkkinoilla. Pelkästään tänä vuonna tätä paikkaa valkokankailla on ollut täydentämässä rapakon toisella puolella yllätyshitiksi noussut Girls Trip ja Scarlett Johanssonin tähdittämä Rough Night.

Viime vuonna samaa linjaa ylläpiti Jon Lucasin ja Scott Mooren ohjaama ja käsikirjoittama Bad Moms. Kolmen äidin irtiotoista kertova komediapaukku mukaili lajityypin räävittömyyksiä orjallisesti, mutta onnistui samalla pohtimaan yllättävän ansiokkaasti äitiyden roolia ja sen mytologisointia.

Menestys lippuluukuilla avasi kaistat myös jatko-osalle. A Bad Moms Christmas jatkaa mekastamista tutulla tekijäporukalla ja samalla roisilla komedialinjalla. Joulunajan stressi ja kiire painaa äitikolmikon (Mila Kunis, Kristen Bell ja Kathryn Hahn) arkea, eikä tilannetta helpota, kun paikalle saapuvat vielä heidän omat äitinsä (Christine Baranski, Cheryl Hines, Susan Sarandon).

Elokuvan keskiöön nousevat äitien ja tyttärien monimutkaiset ja tulenarat suhteet. Niiden kautta elokuva tarkastelee äitiyttä sukupolvien kautta tapahtuvana vuorovaikutuksena, jonka kipupisteenä toimii jatkuva arvosteleminen, liiallinen takertuminen tai täydellinen välinpitämättömyys omaan jälkikasvuunsa. Mallit, oletukset ja asenteet äitinä olemisesta heijastuvat jatkuvasti omiin vanhempiin, niin puutteiden kuin ansioidenkin kautta. Lopulta kyse on erilaisista perspektiiveistä, joista perheen kulmakiven asemaa viimekädessä tarkastellaan.

Aineksia on mukana enemmän kuin lajityypin keskiverrolta edustajalta voisi odottaa, mutta edeltäjänsä räväkkyyttä käsittelytasolla kokonaisuus jää silti kaipaamaan. Perheen tärkeydestä ja merkityksellisyydestä paapatetaan kyllästymiseen asti, mutta äitien ja tyttärien kamppailusta ei onnistuta lopulta ammentamaan mitään uutta tai innostavaa. Henkilöhahmojen välille rakentuvat muutamat hyvät hetket eivät yksistään riitä pelastamaan kokonaisuuden sisällöllistä horjuvuutta. Tutut linjavedot kuljettavat elokuvan lopulta amerikkalaisten jouluelokuvien imelään tunnelmaan, joka tuntuu yhtä aidolta kuin pihamaalle levitetty tekolumi.

Ongelmia on myös puhtaasti muodon tasolla. Rakenteellisesti elokuva tuntuu hajanaiselta viritelmältä toisistaan irrotettuja sketsintynkiä, joiden välille pyritään luomaan jotain jatkuvuutta kronologiaa painottavien tekstiruutujen avulla. Sisäinen lanka jää kuitenkin niin ohueksi, että päättömään heilumiseen ja jatkuviin montaasikohtauksiin alkaa nopeasti kyllästyä.

Huumorin taso heittelee jenkkikomedioiden tyyliin laidasta laitaan ja maalitaulusta ammutaan ohi useammin kuin kerran. Epäsovinnaista vitsintynkää väännetään tällä kertaa alapäävahausten, miesstrippareiden ja kiroilevien lasten avulla. Jaloillaan kokonaisuus pysyy lähinnä muutaman osuvan heiton ja yleispätevien roolisuoritusten turvin.

A Bad Moms Christmasista voi aistia Lucasin ja Mooren halun ammentaa laajempaa perspektiiviä aiemman teoksen aiheisiin ja teemoihin, mutta lopputulos sulaa käsittelyssään helppoihin ratkaisuihin ja innottomaan toteutukseen. Jäljelle jää teos, joka on edeltäjäänsä halvempi, laiskempi ja särmättömämpi. Eli siis amerikkalaisten komedioiden jatko-osaperinteen surullisen kuuluisa jatkaja.