70 on vain numero valkokangas

70 on vain numero on lämpimän komediallinen, riemastuttava ja yllättävä elokuva, joka tempaa mukaansa välittömästi. Vaikka elokuva on suuressa määrin ennalta-arvattava – tietää mitä takuulla saa: humoristista otetta elämään ja yleisöön menevää komediaa – tarjolla myös yllätyksiä. Onneksi!

Ei tämä ihan blingblingiksi ja överiksi mene. Eikä tämä pelkkä komedia olekaan. On syvyyttä, monta tasoa. Asioita, jotka koskettavat monen ikäisiä. Elokuva koskettaakin hämmästyttävän paljon. Pääosassa ovat ikäihmiset ja heidän elämänsä. Aihe tunkeutuu ihon alle niin, että elokuva tuntuu jopa inhorealistiselta. Onneksi Johanna Vuoksenmaa on tehnyt elokuvan ikäihmisistä, sillä niitä ei ole liikaa ja niillä on yhä suurempi tilaus.

Esiin tulee asioita, joita ei haluaisi ajatella eikä nähdä. Se, että vanheneminen on väistämätöntä ja että se koskee kaikkia. Pään sisällä voi pysyä hyvinkin epäkypsänä vuosikymmeniä, mutta kehossa aika tekee vääjäämättä työtään. Fiktiivisen supertähden kanssa ja kautta voi kuitenkin vapautuneesti nauraa kipeille asioille ikääntymisprosessissa ilman tirkistelysyyllisyyttä.

Elokuva saa ajattelemaan myös sitä, millaisia uhrauksia artistit ja esiintyvät taiteilijat ylipäätään saattavat joutua tekemään arjessaan ja yksityiselämässään, jotta katsojat ja kuulijat saavat elämysannoksensa. Heihin kohdistuvat paineet ovat kasvaneet ja kasvavat koko ajan.

Päähenkilöä näyttelevä Hannele Lauri todella on iskelmäkuningatar Seija Kuula, supertähti potenssiin kaksi ja enemmänkin. Rooli on kuin hänelle tehty. Ketään muuta ei pysty osaan kuvittelemaankaan. Seijan säihkyvyys, karismaattisuus, yksinäisyys ja epävarmuus välittyvät ja muuttuvat todeksi, uskottavaksi. Hänen pelkonsa on jopa koomista. Harvoin on tehty elokuvaa, jossa yksi näyttelijä on joka kohtauksessa mukana. Nyt on: Hannele Lauri nähdään kaikissa kohtauksissa.

Muutkin näyttelijät onnistuvat ja täydentävät kokonaisuuden. Juha Torvinen on ilahduttava valinta laulajatähden manageriksi. Fiktiivinen roolihahmo elokuvassa on hänen ensimmäisensä. Aiemmin Torvinen on nähty elokuvissa vain omana itsenään.

Elokuva soljuu vauhdikkaasti eteenpäin, jopa turbovaihteella. Onkohan tullut jo vauhtisokeutta? Myös aineksia on liikaa, ja ne yhdistettynä vauhtiin rasittaa elokuvaa ja saa sen raiteiltaan ja ylipitkäksi. Esimerkiksi lapsensaantivouhotusta olisi voinut rajoittaa.

70 on vain numero on toimiva itsenäinen päätösosa Johanna Vuoksenmaan aikuiselämän kipupisteitä -trilogialle. Ensimmäinen osa 21 tapaa pilata avioliitto (2013) käsittelee sitoutumisen vaikeutta ja Viikossa aikuiseksi (2015) elämän tarkoituksen löytämisen vaikeutta. Vuoksenmaan uusimman elokuvan tärkeä viesti on, että ikä on voimavara eikä rasite. Kaikenlaista voi oppia vielä vanhemmallakin iällä itsestä, toisista ja maailmasta. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Vaikka jotkut asiat iän karttuessa tuntuvat inhimillisesti katsoen mahdottomilta, ne saattavat muuttua mahdollisiksi.

Vaikka 70 on vain numero saa tuntemaan pään- ja sielunvaivaa omasta ja läheisten tulevaisuudesta – vanhenemisesta ja sen tuomista rajoituksista ja niiden hyväksymisestä – niiden suhteen on valoisammalla ja iloisemmalla, jopa riehakkaalla mielellä elokuvan jälkeen. Komediassa on aineksia jatko-osaan, mutta tarkkana pitää olla.

-

Arvostelu on uudelleenjulkaistu 25.2.2022.

Arvostelu on alkujaan julkaistu 29.12.2021, jolloin 70 on vain numero oli ensi-illassa niillä paikkakunnilla, joissa elokuvateatterit olivat auki. Koko Suomen kattava ensi-ilta on 25.2.2022.