3Simoa valkokangas

Ystävykset Simo (Olli Rahkonen) ja Lasse (Rami Rusinen) keräävät rahaa oman baarin perustamista varten. Murtokeikoilla rahan luulisi kasaantuvan nopeasti, mutta kun lähtökohtana on Simon suurien velkojen maksu, ei pääomaa ole kertynyt toivotulla tavalla. Kun maa alkaa polttaa miesten jalkojen alla, on pakko löytää ratkaisu.

Simon entisen yhdenillansuhteen (Paula Vesala) omistamat arvokorut muistuvat miehen mieleen ja jotta rahoihin päästäisiin käsiksi, hän taivuttelee Lassen esiintymään itsenään. Ongelmana kun on, että Simo ei koskaan ottanut yhteyttä naiseen, kun sai kuulla tulevansa isäksi, eikä elatusmaksujen maksaminen suuresti häntä kiinnosta nytkään.

Perinteisen farssin ainekset ovat pöydällä. Tukalista tilanteista joudutaan toisiin vielä pahempiin ja identiteetit vaihtuvat lennossa. Huumori kierrättää tavanomaisia suomalaiselle elokuvalle tuttuja aiheita, mutta löytää paikoitellen niihin uusia ja oivaltavia näkökulmia. Ideoita on runsaasti. Välillä vähän liikaakin. 3Simoa on kuitenkin nuorten tekijöiden elokuva, josta välittyy palava tarve ilmaista itseään ja päästä näyttämään kyntensä.

Vaikka 3Simoa onkin hieman sotkuinen kokonaisuus, on se täynnä lempeää huumoria ja hienosti rakennettuja hahmoja. Pienten yksityiskohtien kautta luodaan taustatarinaa sekä syvyyttä, jotka näkyvät yllättävissä perhejuhlissa. Monimuotoinen perheyhteisö on täynnä erilaisia persoonia, jotka toimivat yhdessä ongelmistaan huolimatta. Herttaiseksi yltyvä tarina ei kuitenkaan koskaan tipahda siirapin puolelle.

Sijaisperheissä kasvaneen Lassen ja kolmannen polven yksinhuoltajaäiti Eevan hahmot ovat kaiken juhlahumun keskellä ne maanläheisimmät, mutta muutkaan tarinahenkilöt eivät jää vain yhden vitsin kokonaisuuksiksi. Ne kehittyvät alkuasetelmistaan, mutta ilman että elokuva vakavoituisi liiaksi. Jopa Simosta, kovanonnensoturista joka pakoilee vastuuta viimeiseen asti, löytyy pehmeämpi puoli.

Reilu karsiminen ja rytmillinen jykevöittäminen olisivat parantaneet elokuvan juonellista kulkua, joka välillä jähmettyy paikoilleen. Epäonniset murtokeikat kulkevat perhejuhlien rinnalla ja harhautuvat välillä täysin omille poluilleen, vieden huomion itse keskeisimmästä juonikuviosta. 3Simoa on kuitenkin täynnä aitoa intoa ja luonnetta, joka korvaa pitkälti tekniset kömmähdykset rakenteen kanssa. Hieman Helmiä ja sikoja -elokuvan (2003) hyväntahtoisia antisankareita muistuttavat hahmot ovat sympaattisia tuttavuuksia, jotka yllättävät positiivisesti. Teemu Nikin ensimmäinen kokopitkä elokuva osoittaa lupausta ja löytää varmasti oman katsojakuntansa.