Pahat pojat
Baltasar Kormákurin (101 Reykjavik, Salakuljettaja) toimintakomedia 2 Guns (2013) alkaa teksasilaiskuppilasta, jossa rikolliskaksikko Bobby (Denzel Washington) ja Stig (Mark Wahlberg) suunnittelee huumekartellin käteiskassan keventämistä. Takauman kautta hommaan sotkeutuu taho jos toinenkin, eikä lopulta kukaan oikein tiedä kuka kukin on tai kuka jahtaa ketä. Eikä hyvää donitsipaikkaa vastapäätä olevaa pankkia kuulu ryöstää.
Nokkelajuonisen 2 Gunsin nostaa oitis tavanomaisen toimintatauhkan yläpuolelle päähenkilöiden kilpasanailusta ja nokittelusta kumpuava kemia. Näyttelijöillä on selkeästi ollut hauskaa ja kun hauskuus tarttuu, alkavat hölmöimmätkin vitsit upota. Washingtonin vuoksi jaksaa jo yksin katsoa elokuvan kuin elokuvan, mutta rasavilli Wahlberg on mainio valinta antisankarikaksikon arvaamattomaksi osapuoleksi. Sivuhahmoista herkullinen on erityisesti Bill Paxtonin psykopaattinen CIA-agentti. Löyhän kontekstin rymistelylle luovat sellaiset ajankohtaisteemat kuten viranomaisten korruptio, huumekauppa ja laiton siirtolaisuus.
2 Gunsin kaltaisen komedian tärkeä toimintaedellytys on, että se pelaa myös toimintana. Tästä kriteeristä elokuva selviää kunnialla. Toiminta lyö yli, mutta on tiukasti rytmitettyä, oivaltavaa, raakaa ja raikkaampaa kuin mikään Robert Rodriguezin tai Michael Bayn lähiaikojen tuotos. Elokuvan visuaalinen texmex-roso on sekin A-sarjaa. Kuvaaja Oliver Wood on ollut aiemmin vastuussa muun muassa Paul Greengrassin Bourne-elokuvista. Washington-Wahlberg-parivaljakon etuna on myös se, että molemmat ovat oikeita toimintastaroja. Voi vain kuvitella, kuinka hirveä 2 Gunsista olisi tullut, jos Bobbyn ja Stigin rooleihin olisi pestattu alkuperäisten suunnitelmien mukaan Vince Vaughn ja Owen Wilson.
Islantilainen Kormákur on ohjannut viime aikoina Hollywoodissa lähinnä retrohtavia veijarielokuvia, mutta on yhtä kaikki kiinnostava tekijä. Talenttia selkeästi löytyy ja tahti on kiitettävä, myös kotimaassa. Lokakuussa saa Suomen ensi-iltansa ohjaajan viimevuotinen Syvyys (2012). Tällöin voi käydä katsastamassa, miltä miehen jälki napapiirin tuntumassa näyttää. Sitä odotellessa vie 2 Guns hetkeksi takaisin buddy-äksönien vanhoihin hyviin aikoihin, Tappavaan aseeseen (1987) tai 48 tuntiin (1982).
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä
Seuraava:
Mieletön elokuu
Epookiksi verhoiltu romanttinen komedia, joka on lähtökohdiltaan kiinnostava mutta lopputulokseltaan mitäänsanomaton
Edellinen: Oppipoika
Niukka ja riisuttu tyyli istuu hyvin karuihin puitteisiin ja jäljelle jää vain olennainen.