Elokuvaneuvos Kari Uusitalo 80 vuotta

Jokainen maa ansaitsisi oman Kari Uusitalon, miehen, joka tuntee maansa elokuvan perin pohjin.

Heinäkuun 14. päivä 80 vuotta täyttävä Kari Uusitalo on elokuvantekijä ja -tutkija, jonka lukuisia monografioita, henkilö- ja yrityshistoriikkeja, luetteloita ja filmografioita sisältävä elokuvahistoriallinen perustutkimus on avannut merkittävästi tietä suomalaisen elokuvan tutkimukselle.

Elokuvamieheksi itsensä määrittelevä Kari Uusitalo aloitti elokuvaharrastuksensa jo koululaisena. Opiskellessaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa hän pääsi vuonna 1955 kesätöihin Suomen Filmiteollisuus Oy:hyn, jossa hän sai tuntumaa elokuvan tekemiseen muun muassa klaffipoikana ja kameravaunun ajajana. Oltuaan välillä Ylioppilaslehden toimittajana Uusitalo sai paikan Suomi-Filmi Oy:n lyhytelokuvaosastolta, jossa hän laati käsikirjoituksia sekä ohjasi ja leikkasi lyhytelokuvia.

Uusitalo valmistui valtiotieteen maisteriksi 1959. Seuraavana vuonna hän aloitti Uuden tietosanakirjan kuvatoimittajana ja elokuva-aiheisten hakusanojen kirjoittajana. Vuonna 1961 hän siirtyi Veikko Laihasen Filmiportti-elokuvayhtiön apulaisjohtajaksi, ja alkoi samalla työstää kirjaa kotimaisen elokuvan historiasta. Suomalaisen elokuvan vuosikymmenet (1965) oli uraauurtava teos, joka kartoitti näytelmä- ja lyhytelokuvien vaiheita sekä maahantuonnin ja elokuvateattereiden, elokuva-alan järjestö- ja harrastustoiminnan, elokuvakritiikin ja valtion elokuvapolitiikan historiaa. Kirja sai 1970- ja 1980-luvulla kuusi jatko-osaa, joissa Uusitalo syvensi tietoja erityisesti elokuvatuotannon vaiheista.

Hän on lisäksi kirjoittanut yritys- ja järjestöhistoriikkeja esimerkiksi Adams Filmi Oy:stä, Suomi-Filmistä ja Suomen Elokuvateatterinomistajain Liitosta sekä elämäkerrat muun muassa Väinö Mäkelästä, T.J. Särkästä, Risto Orkosta, Siiri ja Kaarlo Angerkoskesta ja Aarne Tarkaksesta. Uusitalon muistelmateos Elämäni Karina. Evakkopojasta elokuvaneuvokseksi ilmestyi vuonna 2001.

Uusitalo on käsikirjoittanut myös elokuvia ja televisiosarjoja: suomalaisista rauhanturvaajista kertovan elokuvan Laukaus Kyproksessa (1965) ja Matti Yrjänä Joensuun romaaneihin perustuvaa Harjunpää-sarjaa. Käsikirjoitustyön ohella hän on toiminut elokuvaohjaajana ja ohjannut useita lyhytelokuvia ja pitkiä dokumentteja, kuten Suomalainen ratsuväki (1963), Urho Kekkonen – valtiomies, presidentti (1967), Suomen itsenäisyys-trilogia (1967) ja Mannerheim – Suomen marsalkka (1968).

Uusitalo oli aloittamassa Suomen elokuvasäätiön toimintaa 1970, aluksi säätiön asiamiehenä ja sitten pääsihteerinä. Hän oli elokuvasäätiön palveluksessa vuoteen 1998.

Päätoimiseksi tutkijaksi hän siirtyi 1988 ja hänestä tuli Suomen kansallisfilmografia-teossarjan päätoimittaja. Suomen kansallisfilmografia oli mittava hanke, jonka tehtävänä oli kerätä nimikekohtaiset perustiedot kaikista Suomessa valmistetuista pitkistä elokuvateatterissa esitetyistä elokuvista. Uusitalon aiemmin keräämät filmografiset tiedot toimivat hankkeen lähtökohtana ja yksityiskohtaista tietoa kerättiin lisää. Kunkin teoksen alkuun Uusitalo laati kyseisen ajanjakson elokuvatuotannon yleisiä olosuhteita esittelevän pohjustuksen.

Uusitalon jäädessä eläkkeelle vuoden 1998 lopussa Suomen kansallisfilmografiaa oli ilmestynyt seitsemän osaa, jotka kattoivat vuodet 1907–1970. Teossarjaa jatkettiin vuoteen 2000 saakka Uusitalon keräämiä perustietoja hyödyntäen ja hänen myötävaikutuksellaan.

Kari Uusitalo sai elokuvaneuvoksen arvon 1990.

Me kaikki, jotka olemme kiinnostuneita tutkimaan suomalaista elokuvaa, olemme hänen pioneerityöstään kiitollisia päivittäin. (Antti Alanen Orionin Kari Uusitalo-näytöksen esittelyssä)

Film-O-Holic.com onnittelee!

Lähteet:
Suomen kansallisbiografia, julkaistu 30.7.2007. Kirjoittaja Kimmo LaineKAVA
Orion ohjelmavihko, kesä 2013. Kirjoittaja Antti Alanen
Wikipedia