Tärkeintä on tarina
Taneli Mustosen ohjaama The Twin luetaan kauhugenren edustajaksi, lajityypin, joka on edelleen melko harvinainen kotimaisen elokuvan kentällä. Mustosen ja käsikirjoittajatiimin toisen osapuolen eli Aleksi Hyvärisen tuotannossa kauhugenreä on aiemmin edustanut Bodom. Maailmalla kauhugenre vetää katsojia, ja se on Suomessakin hyvä tiedostaa.
Aiemmin kaverusten tiimiltä on nähty valkokankaalla Bodomin lisäksi Ella ja kaverit sekä Mieletön remppa. Tällä hetkellä Mustonen ja Hyvärinen työskentelevät toiseen maailmansotaan liittyvien projektien kimpussa, joista toinen on scifisarja, toinen edustaa perinteisempää draamaa. Käsikirjoitus- ja ideointiriihi ei ole selvästikään ole rajannut itseään liian kapeaan karsinaan.
Kaikki lähtee tarinasta. Yhteistyössä Aleksin kanssa on hienoa se, että pyöritetään omaa firmaa, kaksistaan omistetaan se, ja käytännössä kaikki lähtee siitä, että keksitään jotain mikä molempia kiinnostaa. Onneksi jaetaan paljon sitä samaa makua. On monien sattumien summa, miten ollaan päädytty vuorotellen kauhuun ja komediaan.
The Twin on parivaljakon yhdessä ideoima. Syntyhistoria alkaa Bodomista, joka valittiin 2017 Etelä-Koreaan festivaaleille. Sieltä kysyttiin onko elokuva-markettiin seuraavaa ideaa, joten Hyvärinen ja Mustonen totesivat, että nyt on saatava jotain paperille ja äkkiä. Ideointi jatkui vielä lentokoneessa matkalla festivaaleille, jossa he totesivat elokuva-marketin olevan suurin Aasian markkinoille suunnattu genre-elokuvien markkinapaikka.
Aamusta iltaan pöydästä toiseen kerrotaan ideaa. Olimme viikon alussa aivan kauhuissamme, mutta sen viikon aikana tuli hyvää feedbackia.
Ideointi jatkui vielä paikan päälläkin, ja ideat palkittiin parhaan projektin palkinnolla. Nyt valmis elokuva esitetään samoilla festareilla, joten ympyrä sulkeutuu siltä osin. Toukokuussa on ensi-ilta Los Angelesissa.
Kansainvälinen projekti
Elokuvat ovat nykyään usein myös Suomessa kansainvälisen yhteistyön tuloksia. The Twin on kuvattu Virossa, kuten myös Bodom ja Mieletön remppa. The Twinin kuvaukset tehtiin Viljandin seuduilla Etelä-Virossa. Pääosiin saatiin jo melkoista näkyvyyttä saavuttaneita näyttelijöitä, kuten Teresa Palmer. Taneli Mustonen sanookin, että heillä kävi melkomoinen munkki.
Tiesimme, että haluamme tehdä englanninkielisen leffan, se tuntui luonnolliselta jatkumolta Bodomille. Olimme saaneet aika paljon hyvää vastakaikua maailmalta sekä agentit ja managerit Los Angelesista hoitamaan asioitamme. Käsikirjoitus kierteli siellä pöydästä pöydälle ja päätyi lopulta Teresan (Palmer) agentille, joka lukaisi sen ja sanoi Teresalle, että tässä voisi olla sinua kiinnostava projekti.
Kauhua ja koronaa
Turvallisen ympäristön luominen kuvauspaikalla on tietenkin itsestäänselvyys, erityisesti lasten kanssa. Näyttelijöiden ei pidä pelätä kuvauspaikalla oman turvallisuutensa vuoksi. Mustosen mukaan elokuva onkin huijauksen magia eli tarkoitus on, että vasta yleisö pelkää teatterissa.
Oman haasteensa kuvauksille asetti kuitenkin koronaviruksen aiheuttama konkreettinen uhka. Viro oli vielä kuvausten aikaan viruksen suhteen yksi Euroopan pahimpia paikkoja, ja tämä loi ylimääräistä stressiä kaikille.
Meille kävi sillä tavalla onni, että olimme Viljandin alueella, joka oli hyvinkin rauhallinen talviaikaan. Selvittiin!
Lue myös
Seuraava:
John Webster ja The Happy Worker
”Kun leffaa tekee kolme vuotta, pitää aina olla jokin emotionaalinen pohja, joka on tärkeä itselle. Muuten sitä ei jaksaisi.”
Edellinen: Hanna Bergholm ja Pahanhautoja
"Elokuvaa ei tehty vain kauhufaneille vaan laajemmalle yleisölle. Halusimme kauhun kautta kertoa draamallista tarinaa."