Mustavalkoinen, yhä ajankohtainen

Toisen ihmisen pään sisälle meillä ei ole pääsyä, vai mitä?

Teini-ikäinen Simo pitää viimeisen kesäyön huolta isoveljestään, joka on menossa vankilaan. Veljekset joutuvat todistamaan tapahtumia, joita ei haluaisi nähdä. Arkinen kohtaaminen kuuman kosteassa kaupungissa laukaisee Simossa pelon, joka räjähtää väkivallaksi. Hän löytää identiteettinsä väkivallan ytimestä.

Kansainväliseen mestariluokkaan kuuluva elokuvaohjaajamme Pirjo Honkasalo palaa uusimmalla ohjauksellaan fiktion pariin. Edellisestä fiktioelokuvasta on kulunut 15 vuotta: Tulennielijä valmistui vuonna 1998. Nyt valkokankailla on Betoniyö.

Dokumenttien ohjaajaksi

Honkasalo ohjasi 1970–80-luvuilla menestyneitä fiktioelokuvia (Pekka Lehdon kanssa), kuten Tulipään (1980), joka esitettiin Cannesin elokuvajuhlien pääkilpasarjassa.

1990-luvulla Honksalo siirtyi dokumenttielokuvien pariin ja ohjasi palkitun Pyhän ja pahan trilogia-elokuvasarjan (Mysterion, Tanjuska ja 7 perkelettä, Atman). Hän on ohjannut myös yhden palkituimmista dokumenttielokuvista, Melancholian 3 huonetta (2004), joka kertoo lapsista ja nuorista Tšetšenian sodassa. Vuonna 2009 häneltä valmistui ITO – Seitti – Kilvoittelijan päiväkirja, jonka myötä hänet kutsuttiin ohjaamaan Japaniin.

Elokuvan monialainen taituri aloitti elokuvakoulun jo 17-vuotiaana, jatkoi kuuluisassa Prahan FAMU:ssa ja Philadelphiassa erityisesti antropologisen elokuvan parissa.

Kuvaajanakin työskennellyt Honkasalo tunnetaan erittäin taitavana kamerankäyttäjänä. Elokuvissaan hän tarkastelee fiktiivisten ja todellisten henkilöidensä sielunliikkeitä. Visuaalisesti harkitun kauniit kuvat ja elokuvien runollinen sanoma ovat tekijälleen henkilökohtainen ilmentymä. Samalla ne pakottavat katsojan ajattelemaan ja ottamaan kantaa.

Betoniyö odottaa

Niin Betoniyössäkin. Pirkko Saision vuonna 1981 julkaistu samanniminen romaani muodostaa pohjan elokuvalle, joka murjoo odotuksia ja kurottaa jälleen inhimillisen totuuden ytimeen.

Saision ja Honkasalon yhteistyö ei alkanut vielä yli kolmekymmentä vuotta sitten vaan hieman myöhemmin. Saisio kirjoitti muun muassa Tulennielijän käsikirjoituksen.

Betoniyö-romaani avautui Honkasalosta sujuvasti elokuvaksi. Hän ryhtyi tekemään elokuvaa kymmenen vuotta sitten, mutta se jäi hyllylle.

Sain niin houkuttelevia tarjouksia, että se jäi. Nyt aika on kypsä, joten tartuin siihen. Aihe ei ole vanhentunut.

Kolme vuosikymmentä sitten kirjoitettu kirja on edelleen ajankohtainen.

Se on yhä järkyttävän ajankohtainen, kun on tapahtunut kouluampumisia ja muuta. Mikä saa nuoren mielen järkkymään? Eikä suvaitsemattomuus ole kadonnut.

Mihin Simo päätyy?

Käsikirjoitus on sovitettu nykypäivään ja Honkasalo on siirtänyt tapahtumat sujuvasti nykyaikaan. Hän on käsitellyt myös aiemmissa elokuvissaan nuorten elämää.

Betoniyön herkkä Simo voi päätyä elämässään mihin suuntaan tahansa.

Simoa näyttelevä Johannes Brotherus löytyi koekuvausten kautta. Hänen veljeään esittävä Jari Virman oli ohjaajan valinta jo kymmenen vuotta sitten. Heidän äitiään esittävä Anneli Karppinen on Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä.

Simon pelon laukaiseva Juhan Ulfsak valittiin viime vuonna Viron parhaimmaksi miesnäyttelijäksi. Honkasalo kehuu hänen näyttelijäntyötään.

Hän kehuu myös Johannes Brotherusta, joka oli kuvausten aikaan, noin vuosi sitten, 14–15-vuotias.

Johannes oli löytö. Hän selvisi rankasta aiheesta hyvin ja oli täysin omaa luokkaansa. Myös muut näyttelijät sukelsivat rooleihinsa. Mitään ei improvisoitu. Ohjaajan tehtävä on luoda olosuhteet, jossa näyttelijät onnistuvat.

Honkasalo katsoo aina huolella näyttelijöiden töitä ennen koekuvauksia. Koekuvaus on viimeinen varmistus. Hän ei kuitenkaan koekuvaa ”kevyesti”, sillä se on näyttelijöillekin haasteellista.

Minulle on myös tärkeää saada näyttelijöitä Helsingin ulkopuolelta, jotta muualla oleva ammattitaito pääsee esille. Samalla haluan vähentää elokuvien Helsinki-keskeisyyttä.

Vahvoja kuvia jälleen

Betoniyö on mustavalkoinen ja CinemaScope (elokuvissa käytetty laajakuvaformaatti). Ja digitaalinen.

Olen aina ilmaissut paljon kuvilla. Jo heti alussa oli selvää, että teemme sen mustavalkoisena. Se ei ole tarkasti missään ajassa vaan tapahtuu mustavalkoisuudessa. Ja selvää oli myös se, että kuvaamme CinemaScopena. Se kiehtoi minua. Kuvat täytyi suunnitella tarkemmin. CinemaScopen avulla voi esimerkiksi välittää hienosti henkilöhahmojen suhteita. Ja niin kävi: elokuvasta tuli visuaalisesti vahva. Olen aina ajatellut, että teen vain filmille, mutta nyt digitaalisuus kuitenkin voitti.

Elokuvan kuvannut Peter Flinckenberg on yksi nuoremman elokuvantekijäsukupolven rohkeimpia ja kokeneimpia kuvaajia maassamme. Hänen ja Honkasalon yhteistyö synnytti unenomaisen tarinan hauraasta mielestä ja viattomuuden kadottamisesta.

Työryhmä oli loistava. Elokuvaa oli tekemässä monta sukupolvea ja nuoret olivat innoissaan. Meillä oli hauskaa, vaikka aihe oli vakava. Se oli nostattava kokemus.

Haasteitakin ilmaantui.

Mieleeni on jäänyt Johanneksen sukelluskohtaus, joka oli teknisesti haastava. Onneksi yksi veden alla avustanut palomies otti hänet suojelukseensa ja se onnistui. Minusta ei olisi ollut sukeltamaan.

Faneja

Betoniyössä on monta sanomaa.

Se kertoo ihmisten monitahoisuudesta. Tapani katsoa maailmaa ei eroa muista töistäni. Aiheiden täytyy koskettaa ja herättää. Tämä on vahvojen valintojen elokuva.

Betoniyö on saanut näyttävän vastaanoton muun muassa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla.

Nuoret ovat kehuneet. Toivon, että se houkuttelee vanhemmatkin teattereihin.

Huippujen kanssa

Suomalaiset ja ulkomaiset kriitikot ovat kirjoittaneet Betoniyöstä ylistäviä arvioita.

Toronton elokuvajuhlien arvostetussa Masters-esityssarjassa maailmanensi-iltansa saanut elokuva matkaa myös muille festivaaleille. Seuraavaksi se nähdään muun muassa Nordic Film Days Lubeck -festivaalilla sekä Thessalonikin ja Leedsin elokuvajuhlilla. Suomalaisista tekijöistä Toronton elokuvajuhlien Masters-sarjassa on aiemmin nähty vain Aki Kaurismäen Le Havre (2011).

Betoniyö kisaa marraskuussa Plus Camerimage -festivaalin pääkilpasarjassa alan huippunimien kanssa. Plus Camerimage on maailman arvostetuin elokuvaukseen keskittyvä elokuvatapahtuma.

Honkasalo miettii vielä, mitä tekisi seuraavaksi. Hän tekee yhden työn kerrallaan.

Haluan jättää elokuvan taakseni ennen kuin siirryin seuraavaan. Puhdistautua rauhassa. Seuraava elokuvani voisi sijoittua vaikkapa Libanoniin…

Myös kirja

Vuoden lopulla ilmestyy Wall Street Journalin elokuvakriitikko John Andersonin teos Armoton kauneus (Siltala Kustannus) Honkasalon elokuvataiteesta. Se on yhdistelmä elämäkertaa ja kriittistä analyysiä. Muotokuva virtuoosimaisesta ohjaajasta ja kulttuuri-ikonista – runoilijasta kameran takana, kuten Anderson kirjassaan toteaa.

Lue myös