"JOPA JÖRN D:KIN VARMASTI PUNASTUISI" - Mauritz Åkermanin haastattelu

Harvalla teoksella suomalaisen elokuvan historiassa on niin mystinen maine kuin Teuvo Tulion viimeiseksi jääneellä filmillä Sensuela (1973). Elokuvan tekeminen alkusuunnitelmista 1964 ensi-iltaan 1973 vei lähes vuosikymmenen, vaikka pääkuvaukset tehtiinkin vuosina 1967-68. Elokuvaa pidettiin aikoinaan niin rohkeana, että sille määrättiin ensimmäisenä suomalaiselokuvana 18-vuoden ikäraja.

Sensuelan ensi-ilta oli Kemissä. Kierros jäi lyhyeksi ja pohjoiseksi, katsojamäärä oli alle 700. Esimerkiksi Helsingissä elokuvaa ei julkisessa esityksessä nähty, sillä Tulio ei hyväksynyt levittäjän tarjoamaa, mielestään liian vähäarvoista ja pornomaineista teatteria. Helsingin ensi-ilta Sensuelalla olikin vasta huhtikuussa 2001 Teuvo Tulio -seminaarin yhteydessä Orion-teatterissa. Siellä se nähtiin Suomen elokuva-arkiston Tulion 90-vuotisjuhlasarjan näytöksissä myös 9. ja 12.1.2003 sekä elokuva-arkiston sarjassa Oulussa 3.2.2003.

Turussa elokuva nähdään niin ikään elokuva-arkiston sarjassa 7.4.2003 Diana-teatterissa. Kyseessä on elokuvan Turun ensi-ilta, mille erityisen lisähohtonsa antaa se, että elokuvan miespääosaa esitti turkulainen laulava kultaseppä Mauritz Åkerman.

Tulio näki vuonna 1968 lehdessä kuvan Åkermanista, jonka ulkomuoto vastasi hänen mielikuvaansa tulevan elokuvansa hahmosta, saksalaisesta lentäjästä Hans Mülleristä, joka jatkosodan aikana tekee hätälaskun Lappiin ja rakastuu häntä hoivaavaan lappalaistyttö Leilaan. Poroisäntäisänsä kanssa asuvaa vieraanvaraista tyttöä näytteli Marianne Träskman taiteilijanimellä Marianne Mardi.

Edestä, takaa ja sivulta

- "Meikäpoika oli jossakin vaiheessa noissa naistenlehdissä missikiertueitten kautta. Sieltä sitten niitten likkojen kanssa peuhatessani minusta tehtiin niihin lehtiin sellaisia juttuja, mitä naiset yleensä mielellään lukevat. Teuvo Tulio oli sitten hiffannut meikäpojan naaman siellä ja otti minuun yhteyttä."

Tulio kertoi Åkermanille, että hänellä on vuodelta 1946 oleva elokuva, Rakkauden risti uudestaan filmattavilla ja että hän on päättänyt tehdä siitä laajakangasvärielokuvan. Tulio pyysi Åkermania Kaisaniemen puistoon koekuvauksiin, joissa myös turkulainen elokuvamies Yrjö Norta olisi mukana.

- "Muutama päivä hänen soittonsa jälkeen menin hänen osoittamaansa paikkaan ja sieltä mentiin autolla Kaisaniemen puistoon ja sen päivän aikana otettiin siellä muutamia kuvia edestä ja takaa ja sivulta niin, kun yleensä koekuvauksissa tehdään ja hän lupasi soittaa, jos tilanne on hänen mielestään suotuisa. Muutaman päivän kuluttua hän soitti, että Pohjois-Haagasta hän on vuokrannut nuorisoseurantalon studiokseen ja siellä alkavat kuvaukset. Olin siihen aikaan kultasepän ammatissani ja sain työnantajaltani luvan olla pois töistä. Siihen aikaan firmassa oli paljon töitä ja muina päivinä tein ne tunnit takasin. Pari-kolme viikkoa otettiin Pohjois-Haagassa sisäkuvia ja sen jälkeen siirryttiin sitten ulkokuviin."

Ulkokuvia tehtiin pääasiassa Hyvinkään Sveitsissä.

Mauritz Åkermanin tausta oli musikaalinen. Hän oli tunnettu ensimmäisen suomalaisen rock-sukupolven laulajana myös taiteilijanimillä Boogie-Mauritz ja Musta Prinssi. Tulion elokuva poiki Åkermanille myöhemmin myös kakkostenorin paikan Turun kaupunginteatterissa.

- "Aloittelin rock-uraani vuonna 1959 Turussa, täällä Humalistonkadulla ja mukana olivat Jukka ja Pekka Loukiala ja minä ja Rapi Tuominen yhtyeineen. Täältä lähdettiin sitten Helsinkiin Iso-Roobertinkadulle ja siellä oltiin pari kuukautta siinä samaisessa paikassa ja mukaan tulivat myöhemmässä vaiheessa sitten Eero ja Jussi ja Jukka Kuoppamäki, Theresa Rosenius, Rock-Jerry, Timo Jämsen sekä Tuula ja Paula."

Luvan antava

Teuvo Tulio oli ohjaajana Mauritz Åkermanin mukaan luvan antava. Kun lupa kerran annettiin, paneutuivat nuoret pääosanäyttelijät innolla kohtausten hiomiseen Tuliota miellyttäviksi.

- "Siinä on muutamia sellaisia kohtauksia, missä ollaan erittäin lähellä toista ihmistä. Tulio kysyi minulta, että haluaisinko tehdä tämän asian toisin. Sanoin, että kyllä se vaan käy ja monta kertaa se otettiin uusiksi. Lopulta Tulio sanoi, että jätetään tämä kohtaus nyt avoimeksi, otetaan se huomenna uudestaan. Minulla oli sitten ehdotus tälle Marianne Träskmanille, koska molemmat oltiin nuoria ja innokkaita. Jäätiin sinne Pohjois-Haagan nuorisoseurantalolle yöksi ja otettiin sitten se kohtaus niin, kuin se sitten seuraavan päivän kuvauksissa meni Tulion mielestä oikein."

Henkilönä Tulio oli erittäin vaikeasti lähestyttävissä oleva persoona. Kuitenkin Åkerman esitti hänelle omia näkemyksiään elokuvan kohtausten teosta.

- "Esimerkiksi siinä kohtauksessa, missä on nämä bileet minun kämpilläni, Tulio sanoi minulle edellisenä iltana, että voisitko mennä Hesan rautatieasemalle ja hommata mukavaa, ilonpitoon mukautuvaista nuorisoporukkaa. Menin Alkon kautta ja omilla rahoillani ostin Magyar fehér boria kahdeksan pulloa ja kun porukka tuli paikalle hyvissä ajoin, niin se oli jo siinä vaiheessa, kun kamera lähti käyntiin, iloisella mielellä."

Tulio oli vanhoillinen meikkaaja ja niinpä nuorisotalon studion valospotit aiheuttivat tukalia tilanteita. Kuvauksissa ei filmiä silti turhaan tuhlailtu.

- "Kun meikit alkoivat valua myös minulta ja kun piti ottaa monta kertaa uudestaan, niin sanoin Tuliolle, että voitaisiinko pitää tauko. Hän sanoi, että taukoja ei pidetä, koska kamera käy. Sitten oli myös sellaisia tilanteita, kun itse huomasin, että repliikkini rupesi ontumaan. Kun itse lopetin sen repliikin siihen, niin Tulio sanoi, että koskaan ei saa lopettaa, vaan pitää jatkaa, koska se voi olla parempaa kuin harjoiteltu. Silloin, kun Tulio halusi jonkun kohtauksen tehdä uudestaan, hän tuli melkein nokat vastakkain ja kysyi minulta, että oletko ajatellut tehdä tämän paremmin ja rupesi tuijottamaan ja tuijotti niin kauan, että minun oli pakko sanoa, että joo joo."

Voimakkaita purkauksia

Kuvausten jälkeen Åkerman otti Tulioon yhteyttä joitakin kertoja ja kyseli mahdollisuutta nähdä elokuva, mutta Tulio kertoi sen olevan vielä aivan alkuvaiheessaan, joten hän ei mielellään sitä näytä. Åkerman näki Sensuelan vasta vuonna 1996 Suomen elokuva-arkiston tarkastuskatselussa lähes 30 vuotta kuvausten jälkeen.

- "Vaikutti aika erikoiselta nähdä oma naama valkokankaalla. Yllättävintä olivat elokuvan värit, ne olivat todella hyvin tehtyjä ja hyvin skarpattuja. Sen sijaan äänentoistollisesti siinä on paljon häiriötekijöitä. Kun elokuva on tehty jaksoittain, niin aina ei mielestäni mikrofonit ja äänentallennelaitteet ole miksattu siten, että se olisi äänentoistollisesti mennyt jouhevasti eteenpäin. Muun muassa tämän Ptjor Tshaikovskin musiikki, joka soi elokuvan alusta loppuun saakka, siellä oli tämmöisiä voimakkaita musiikillisia purkauksia repliikeitten päällä eli repliikit jäivät totta kai hyvän musiikin alle."