The Abyss kotikatsomo

James Cameron oli kuuma nimi ensimmäisen Terminator – tuhoajan (1984) ja Aliens – paluun (1986) menestyksen jälkimainingeissa. Tieteistarinoiden parissa omimillaan oleva ohjaaja päätti tarttua henkilökohtaisen sukellusinnostuksensa kautta tarinaan ihmisten ja maan ulkopuolisen älyn kohtaamisesta Atlantin valtameren pohjalla. Syntyi Abyss – syvyys (The Abyss, 1989), tarinaltaan perinteinen, mutta tuotannon puitteiltaan sekä efekteiltään aikanaan teknisesti ylivertainen elokuva, joka ei ole menettänyt tehojaan 35 vuoden kuluessa paitsi scifi-toimintaelokuvien troopeiltaan.

Kun amerikkalainen ydinsukellusvene USS Montana uppoaa mystisissä olosuhteissa, saa vedenalaisen öljynporauslautan kapteeni Virgil Bud" Brigman (Ed Harris) miehistöineen tehtäväkseen lähteä tutkimaan turmapaikkaa Hiram Coffeyn (Michael Biehn) johtamien Navy SEAL -erikoisjoukkojen valvonnassa. Myrskyn noustessa paikalle saapuu myös lautan suunnitellut Brigmanin ex-vaimo Dr. Lindsey (Mary Elizabeth Mastrantonio). Ryhmän jäsenet kuitenkin kohtaavat meren pimeydessä tuntemattoman entiteetin. Samalla suhteet vedenalla ja pinnalla kiristyvät äärimmilleen kylmän sodan suurvaltojen konfliktiherkkyyden myötä.

Cameronin nuoruudessaan visioima ja Johannes Kylstran nestehengityskokeiden inspiroima tarina syvänmerensukeltajista sai lopullisen muotonsa ymmärtäväisten blue-collar workereiden ja vainoharhaisten sotilaiden kohtaamisesta ulkoavaruuden vierailijoiden kanssa. Tarinassa on vahvoja kaikuja kylmän sodan aikaisten tieteiselokuvien moraliteeteista ihmisten tuhoavia tendenssejä kohtaan. 1980-luvun toimintaelokuvien pullistelu antaa siinä tilaa uuden ja mystisen edessä ihmetystä aiheuttavalle ja sitä metsästäville tieteentekijöille.

Perinteistä elokuvantekoa massiivisine vedenalaisine kuvauksineen ja praktikaalisine efekteineen edustava Abyss on fantastista katseltavaa ja Cameronin lahjakkuus panoksiltaan korkeiden toimintakohtausten ohjaajana on ylivertaista. Vedenalaista toimintaa kuvataan laajasti ja realistisesti verrattuna esimerkiksi James Bondin sukelteluun Pallosalamassa (Thunderball, 1965). Vettä kontrolloivien vierailijoiden esittämisessä Abyssissa käytetään miniatyyreja sekä Industrial Light & Magicin varhaisia tietokone-efektejä tuotantoajalleen erittäin onnistuneesti. Cameron pääsi hyödyntämään niitä laajemmin seuraavassa elokuvassaan Terminator 2 – Tuomion päivä (1991).

Abyss – syvyydestä uusintajulkaisua varten tehty 4K restauroitu versio näyttää syvänmeren sinisyydessään ja valojen heijastuksissaan upealta pärjäten tämän päivän genre-elokuvan verrokeilleen. Vedenalainen äänimaailma sukeltajien sihisevine hengityslaitteineen kuulostaa Dolby Atmos ääniraidaltaan Alan Silvestrin tunnelmaa tiivistävän musiikin kanssa mahtavalta. Julkaisusta löytyvät elokuvan keskenään kilpailevat versiot: tiiviimpi Theatrical version ja selittelevämpi Special Edition. Niistä molemmat harhautuvat loppua kohden yhä fantastisimmille poluille sekä piilossa olevan maailman turhan yksityiskohtaiseen paljastamiseen.

Lisämateriaalipuoli on heikompi. Cameronin uuden haastattelun ympärille on leikattu kaksi koostetta elokuvanteosta Deep Dive: A Conversation with James Cameron ja The Legacy of The Abyss, joissa perinteisyydestään huolimatta tehdään kiinnostavia rinnastuksia ohjaajan uusimpaan vesiaiheiseen scifi-elokuvaan Avatar: The Way of Wateriin (2022). Muuten ekstrat muodostuvat The Abyss: Special Edition dvd:n mittavista arkistomateriaaleista. Paras näistä on yhä tunnin mittainen dokumentti Under Pressure: Making The Abyss.

Cameronin menestyselokuvien välissä ilmestynyt ja turhaan vähemmälle huomiolle jäänyt Abyss – syvyys on vedenalaiselta muukalaisten kohtaamiskonseptiltaan kiinnostava sekä toiminta kohtauksiltaan erinomainen elokuva. Tarinan tavanomaisuus sekä tunnelmanvaihdokset jännittävän realismiin pyrkivän tieteen sekä mielikuvituksellisempien elementtien välillä rasittavat muuten eheää kokonaisuutta. Paluu syvyyksiin näyttää kuitenkin upeammalta kuin koskaan aiemmin.

”And when you look long into an abyss, the abyss also looks into you."
– Friedrich Nietzsche