I Feel Pretty kotikatsomo

Nykymaailmaa pidetään korostetun ulkonäkökeskeisenä ja kauneuden tavoittelu nostetaan usein tikunnokkaan. Eikä syyttä, sillä kauneus on miljardibisnestä ja tutkimustenkin mukaan pärstäkertoimella on merkitystä esimerkiksi työnhaussa. Samalla usein unohdetaan, että ihminen on tavoitellut kauneutta niin kauan kuin on kulttuurisena toimijana ollut olemassa. Se, mikä on kaunista, on ajan saatossa vaihdellut ja vaihtelee edelleen kulttuurien välillä.

Länsimaissa kauneus liitetään lähinnä pinnalliseen ulkonäköön, vaikka kyse on muustakin. Itsevarma ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen synnyttää myönteisen vaikutelman ja häntä pidetään kauniina, vaikka ei kauneuskilpailujen finalisteihin lukeutuisikaan.

Jenkkikomedia I Feel Pretty pureutuu juuri tähän, eli itsevarmuuteen ja siihen, miten hyvä itsetunto näkyy ulospäin. Samalla avautuvat ovet elämässä menestymiseen. Näin käy Amy Schumerin esittämälle elokuvan päähenkilölle Reneelle, joka on tuiki tavallinen nainen, mutta haluaisi näyttää paremmalta mitä on, tai millaisena itsensä näkee. Hoikempia mittoja spinning-tunnilta hakeva Renee kolauttaa päänsä, minkä seurauksena hän luulee olevansa kaunis, vaikka ulkoisesti onkin entisellään. Kauneusilluusion tuoma itsevarmuus saa Reneen menestymään niin työ- kuin miesrintamalla.

Niin löylynlyömä kuin tarinan idea onkin, tarinassa on sisältöä, jota parhaimmillaan käsitellään jopa astetta fiksummin kuin jenkkikomedioissa keskimäärin. Paremmalla itsetunnolla Renee uskaltaa puhua ja esittää näkemyksiään, ja tulee samalla rikkoneeksi kauneuseliitin kuplan. Muiden silmissä olennaisinta ei olekaan hänen ulkonäkönsä vaan asenteensa ja sanottavansa.

Valitettavasti elokuvassa ei malteta pysytellä seesteisen fiksulla linjalla vaan välillä heitetään sekoiluvaihde päälle. Läpilapselliset ja myötähäpeää synnyttävät ylilyönnit näyttäytyvät pahoina huteina elokuvassa, jossa asiallisia teemoja käsitellään muutoin hienovaraisen komedian keinoin. Kerrontatyyliltään elokuva on pahasti epätasapainossa, välillä suorastaan vinoutunut.

Kreiskomediakohtauksilla lienee tavoiteltu suurta nauravaa yleisöä, jolle elokuvan sanoma kauniiksi lopuksi alleviivataan oikein urakalla. Vähemmän olisi ollut jälleen kerran enemmän.

Vaikka I Feel Pretty hukkaa parhaan potentiaalinsa turhaan kreiseilyyn, elokuvassa on hetkensä ja sanottavansa. Ainakin siinä määrin, ettei elokuva vajoa komedialaarin pohjimmaiseen lietekerrokseen.