Gremlins 2 – Uusi pesue kotikatsomo

Gremlinsin jatko-osa on jakanut mielipiteitä aina sen ilmestymisestä lähtien. Joe Dante on myöntänyt, että elokuva olisi jäänyt tekemättä, ellei studio olisi niin hanakasti pyytänyt häntä tekemään jatko-osaa yllätyshitilleen. Riiviöiden tarina oli kerrottu ensimmäisessä osassa, eikä siihen oikein ollut mitään lisättävää.

Jatko-osa onkin täysin erilainen, oma elokuvansa. Kun alkuperäinen Gremlins oli kauhukomedia erilaisesta joulusta, haettiin jatko-osaan mallia Frank Tashlinin hersyvistä hollywood-satiireista ja anarkistisista Looney Tunes animaatioista. Elokuvan esitteleekin heti alussa Warner Brosin maskotit Väiski Vemmelsääri ja Repe Sorsa.

Uusi pesue on täynnä pilke silmäkulmassa tehtyjä leffaviittauksia ja ilveilyä leffakonventioiden kustannuksella. Jatko-osien sääntöjen mukaan kaikki on siinä isompaa. Niin isoa, että kerronta karkaa nopeasti käsistä. Heti alkuselittelyjen jälkeen elokuvan juoni kaatuu neljännen seinän mukana.

Kliseiden ja kerrontakonventioiden lisäksi korporatismia pannaan halvalla. Riiviöt päästetään elokuvassa valloilleen New Yorkissa sijaitsevaan kliiniseen pilvenpiirtäjäkompleksiin. Rakennus, jossa iso omena tuotteistetaan kaapelitelevisioiden, tutkimuskeskuksien ja ravintoloiden voimalla kulutustuotteeksi, sopii pikkuriiviöille mitä mainioimmin.

Suloisesta maskottihahmo Gizmosta sikiävät pikkujyrsivät syövät, hengittävät, lisääntyvät, kuluttavat ja tuhoavat kaiken eteensä tulevan. Steriilien ja kliinisten ihanteiden varaan rakennettu pilvenpiirtäjä limaantuu elokuvan aikana lopulta täysin elinkelvottomaksi.

Gremlins 2 on mitä verrattomin osoitus siitä, että kun tekijälle annetaan vapaat kädet, voi kaupallisesta jälkituotteesta kammeta täysin omaleimaisen viihde-elokuvan. Jotain kertonee sekin, että Dante on vanhoilla päivillään tunnustanut elokuvan yhdeksi henkilökohtaisista suosikeistaan. Tästä on helppoa olla samaa mieltä.

Vasta julkaistu blu-ray on teknisiltä puitteiltaan hyvä. Kuvantarkkuus on kelvollinen, värit toistuvat hyvin, joskin yksityiskohtia vilisevissä yleiskuvissa yksityiskohdat puuroutuvat. Ongelma voi olla jo lähdemateriaalissa. Ekstrat on kopioitu sellaisenaan aiemmalta dvd-julkaisulta. Parasta antia niistä on Joe Danten kommenttiraita, jossa valotetaan elokuvan lukuisia elokuva- ja pop-kulttuuriviittauksia.