Crazy in Love kotikatsomo

Elokuvatallenteiden kannet ovat merkityksellisyydessään aliarvostettu tila. Kannet luovat esioletuksen elokuvasta. Mitäpä luulette, jos elokuvan takakannessa on teksti: "Taksikuski Donald (Josh Hartnett) rakastaa lintuja, puhumista ja on monien autistien tapaan täysin riippuvainen rutiineista, joilla pysyy arjessa kiinni. Kun kaunis energiapommi (Radha Mitchell) tulee Donaldin tukiryhmään, menee kaikki sekaisin – sydänjuuria myöten."

Edellisestä syntyvä ensivaikutelma pitää pilkulleen paikkansa. Crazy in Love on juuri sellainen elokuva kuin takakansi antaa ymmärtää. Ennen loppuratkaisua kyseenalaista on vain, milloin elokuvan päähenkilöiden välinen suhde alkaa kriisiytyä ja kuinka monta mutkaa matkaan on viitsitty lisätä.

Jokainen elokuvavuokraamojen kuvastoon tottunut kuluttaja näkee jo hyllystä, että tämän tyyppisten elokuvien suurin murhe on juuri niiden rakenne. Kehikon päälle voi liimata vaikkapa sympaattisuudessaan epäuskottavia autisteja, mutta perinteisten juonellisten elementtien pyörittely turvataan eskapismin säilyttämiseksi. Autismin ja vastaavien syndroomien kuvauksena elokuvaa ei ole kovin tarkka.

Ennemminkin elokuva näyttää väläyksen nykyisestä elokuva- ja elämysteollisuuden vaikutuksesta. Surullisella tavalla Crazy in Love kertoo aikamme jatkuvista yrityksistä hetkellisesti paeta aliarvostettua ja merkityksettömäksi koettua arkea. Elokuvallisista mahdollisuuksista tuottaa uusia tapoja katsoa maailmaa ei ole tietoakaan. Tällaisen ajatusleikin kautta Crazy in Love on tosin hetken mielenkiintoinen, mutta saman ilmiön näkee jokaisessa elokuvakulutukseen luodussa tiukasti tyyppiuskollisessa romanttisessa komediassa.

Ja vielä elokuvan dvd-pakkauksesta. Elokuvien nimien suomentaminen on varmasti hankalaa, mutta kun päädytään suomennoksen sijasta englannintamiseen, on kysymyksessä moraaliton teko. Nimeäminen on tehty ilmeisesti, elokuvan aiemman työnimen perusteella, mutta on valintana niin huono, että koetellaan anteeksiantamattomuuden rajoja. Vaikka elokuva toistaakin tuhansia kertoja nähtyä kaavaa, ei se silti ole ansainnut näin kornia nimeä – eikä sen enempää katsojaa saisi aliarvioida näin täsmällisesti pelkkänä markkinasegmenttinä. Kannella on merkitystä, hyvässä tai pahassa.