Viiru ja Pesonen – Paras joulu ikinä valkokangas

Ruotsalaisen Sven Nordqvistin kirjoista tutut Pesonen ja Viiru viihdyttivät sattumuksillaan viimeksi kahden vuoden takaisessa Viiru ja Pesonen – Pikkukepposia ja suurta ystävyyttä -elokuvassa (2014), jossa yhdisteltiin useita Viirun ja Pesosen tarinoita. Nyt nähdään joulunaluspuuhastelua elokuvassa Viiru ja Pesonen – Paras joulu ikinä (2016), jälleen live action -animaation keinoin toteutettuna ja samalla saksalaistuotannolla kuin viimeksikin.

On pari päivää aikaa jouluaattoon ja lumimyräkkä yltyy. Viirun ja Pesosen pitäisi hankkia jouluruoat, lahjat ja kuusikin, mutta Pesonen onnistuu loukkaamaan jalkansa, eikä valmisteluista meinaa tulla mitään. Viirun kovasti odottama joulu uhkaa mennä mönkään, kun jääräpäinen Pesonen ei apua pyydä, eikä tutuilta naapureilta Kososelta tai rouva Anttoselta sitä myöskään vastaanota.

Viirun ja Pesosen kiistaton viehätys perustuu sympaattisen kaksikon väliseen kemiaan, he ovat kuin isä, tai isoisä, ja lapsi, jotka kaikesta nahinasta ja erimielisyyksistä huolimatta tekevät aina kaikkensa toistensa parhaaksi. Tohelot ja höhlät Kosonen ja rouva Anttonen menevät siinä sivussa, vaikka eivät suurta syvyyttä kehystarinaan tuokaan. Tosin Pesosen ja Kososen välillä nähdään kiintoisaa jännitettä, lieneekö se sitten jäyhän miehisyyden purkamista ystävyyden keinoin.

Viiru ja talojen rakenteissa elelevät erikoiset pikkuhahmot eivät tietokoneanimaatioina juuri jää jälkeen oikeista ihmisistä tai eläimistä. Kuten edellisessäkin Ali Samadi Ahadin ohjaamassa Viiru ja Pesonen -elokuvassa, ihmeen luontevasti virtuaalisen ja vallattoman Viiru-katin yhteispeli toimii tässäkin Pesosen ja elokuvan muun tapahtumaympäristön kanssa. Vaikeaa on kuvitella toimivampaa ratkaisua. Mukana ovat kokonaisuutta värittämässä myös eläiminä tutut kanalan asukit Rillaa myöten ja lähistöllä jolkotteleva kettu sekä Kososen koira Jeppe. Dubbaus samoin ääninäyttelijöin kuin edellisessäkin Viirussa ja Pesosessa toimii edelleen moitteettomasti.

Vaikka Viiru haaveilee täydellisestä joulusta suklaavanukkaineen ja lahjakasoineen, voi joulumieltä saada ilman suureellisia puitteitakin. Tärkeintä on jakaa juhla yhdessä ystävien ja rakkaiden kanssa. Kohellus ja kaatuilut kuuluvat tämän maailman peruskalustukseen, mutta hyvin olisi selvitty paria Pesosen retkahtelua ja klonkkaamista vähemmälläkin. Tarina polkee välillä myös hieman paikallaan, kun Viiru kerta kerran jälkeen turhautuu Pesosen saamattomuuteen, mitä tulee avun pyytämiseen muilta. Ehkä tämä on kuitenkin hyvä muistutus siitä, että liian itsenäinen ei aina kannata, tai tarvitse, olla.

Talvista taikaa elokuva tarjoilee aurinkoisten kelkkaretkien ja jäisenä kimaltavan lammen kuvittamina, ja siinä on todellisia sadunomaisia välähdyksiä, sellaisia mitä lapsuuden jouluista jää juuri muistojen arkkuihin myöhemmin esiin kaivettavaksi. Viiru ja Pesonen ovat rakastettava kaksikko, jonka parissa on turvallista heittäytyä lempeän huumorin sävyttämien tapahtumien utuun.

Elokuvan aiheet käsitellään lapsen maailmaan sopivalla otteella ja mittaluokalla. Mukavaa, että näin joulun alla koko perheelle suunnatuista elokuvista tämä ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (2016) tarjoavat kyynisyydestä ja aikuiseen makuun sovitetusta ja piilotetusta kaksimielisyydestä vapaata satua ja tarinaa sekä ajattomasti että sidottuna tähän päivään. Isolla sydämellä.