Vares X valkokangas

Reijo Mäen luoman dekkarihahmon Jussi Vareksen seikkailut Turun sumuisessa alamaailmassa saavat uutta jatkoa napakasti nimetyssä elokuvassa Vares X. Uutena Jussi Vareksena nähdään Leo Sjöman. Hän korvaa Antti Reinin, jota taasen edelsi Juha Veijonen. Vareksesta on kuin varkain sukeutunut Suomen vastine James Bondille.

Tuotantotiimi on mennyt myös uusiksi. Käsikirjoituksesta vastaavat Akseli Kouki ja Satu Rasila, ohjauksesta Tuukka Temonen. Elokuva perustuu löyhästi – erittäin löyhästi – Reijo Mäen Vares-dekkariin Kolmijalkainen mies (2010). Tai näin ainakin väitetään. Reijo Mäki ei itse ole osallistunut uuden Vareksen käsikirjoitukseen.

Elokuvan alussa Jussi Vares tekee Varekselle epätavallisen tempun, eli menee naimisiin. Hehkeällä morsiamella (Sara Soulié) on tytär Aada, joka joutuu kidnapatuksi Jussi Vareksen kaahatessa omista hääjuhlistaan pelastamaan Kyypakkausta (Jasper Pääkkönen). Sitten seuraa kavalkadi roistoja ja tapahtumia, jotka liittyvät jotenkin kokkeliin ja kahisevaan. Jussi Vares on totista poikaa ja koittaa seurata tapahtumien perässä katsojan mukana.

Vares X on valkokankaalle tuotu näyte uudesta Vares-sarjasta. Oma mielipiteeni on, että näyte on keskeneräinen ja viimeistelemätön, ja olisi toiminut paremmin television ruudulta nähtynä, osana pidempää tarinajatkumoa. Nyt saksien olisi todella pitänyt viuhua leikkaamossa ja turhat sivuhahmot jättää kokonaan pois.

Ehdottomasti uskottavin ja luontevin roolisuoritus nähdään kidnapatuksi joutuvalta Vareksen morsiamen teini-ikäistä tytärtä näyttelevältä Senja Taloselta. Mielenkiintoisesti Talosen nimeä ei löytynyt oikein mistään tiedoista, mistä miinus tuotantoyhtiö Solar Filmsille.

Vares X on totinen ja sekava keitos. Uuden Vareksen esittäjän myötä miltei kaikki vanhojen Varesten asiaan kuuluvat kliseet on jätetty pois. Ravintola Uudessa Apteekissa käydään kääntymässä näön vuoksi, mutta kaikesta hönkii ikävyys ja vakavuus. Tässä juottolassa ei viihdytä. Pastori Alasta esittää Olga Temonen.

Alle puolentoista tunnin kesto on toisaalta helpotus katsojalle, mutta jäin ihmettelemään miten näin lyhyeen kestoon saadaan ladattua näin paljon tyhjäkäyntiä, haahuilua parkkipaikoilla tai pornobileissä? Suurin osa elokuvan sivuhenkilöistä on täysin turhanpäiväisiä, heidät esitellään räväkän näköisesti, mutta jutun juoni junnaa paikallaan. Miltei jokaiselle näyttelijälle on annettu mahdollisimman iso käsiase, jolla osoitella muka näyttävän näköisesti. Kaikki on kovin ryppyotsaista ja vakavaa.

Vareksesta on näköjään pakko tehdä filmatisointeja, koska kirjat myyvät. Aleksi Mäkelä tuntuu olevan kuitenkin ainoa ohjaaja, joka on sisäistänyt Reijo Mäen kirjojen hengen ja kyennyt tuomaan sen myös valkokankaalle elokuvan muodossa. Vares – yksityisetsivä (2004) ja V2 – jäätynyt enkeli (2007) ovat edelleen parhaimmat Vares-filmatisoinnit. Asiasta toki saa ja pitääkin olla eri mieltä.