Locke valkokangas

Birminghamilaista rakennustyömaata johtava Ivan Locke (Tom Hardy) hyppää työpäivän päätteeksi bemariinsa. Kotona odottavat lapset, vaimo, suosikkijoukkueen jalkapallo-ottelu sekä kylmä olut. Risteyksessä Ivan kuitenkin kääntää autonsa moottoritielle kohti Lontoota. Matkan ajan rakennusmies yrittää pitää puhelinkeskusteluilla kasassa vauhdilla murenevaa elämäänsä. Edesmennyt isä matkustaa vertauskuvallisesti takapenkillä. Autosta ei elokuvan aikana poistuta, eikä juonesta kannata tämän enempää etukäteen tietää.

Locken (2013) ohjannut ja käsikirjoittanut Steven Knight on muun muassa David Cronenbergin Eastern Promisesilla (2007) osoittanut olevansa A-sarjan käsikirjoittaja. Knightin esikoisohjaus Redemption (2013) oli niin ikään tunnelmallinen ja monisyinen rikosdraama, jossa Jason Statham teki tähänastisen uransa parhaimman roolin traumatisoituneena sotaveteraanina. Lockella Knight pistää vielä paremmaksi. Hardy on elokuvassa tapansa mukaan erinomainen, mutta erityiseksi elokuvan tekee sen käsikirjoitus. Teksti on iskevää, monitulkintaista ja kaikesta filosofisesta tarttumapinnastaan huolimatta uskottavaa.

Locken käsikirjoitus saattaisi sopia paikoin paremmin teatteriin, mutta kokonaisuus on ennen kaikkea elokuvallinen. Keskiössä ovat lähikuvat Tom Hardyn kasvoista, joista Knight ottaa irti kaiken. Pienin elein näyttelevä Hardy antaa vastavuoroisesti kaikkensa. Haris Zambarloukosen kameratyö on kekseliästä ja tukee tarinaa ilman pienintäkään kikkailua. Ristikuvaa on paljon. Sateisia yömaisemia rytmittää entisen Tindersticks-kitaristi Dickon Hinchliffen hypnoottinen musiikki. Locke on trilleri lähinnä muotonsa puolesta, mutta tämä muoto on tuotu esiin niin hyvin, että pelkkä puhelinkeskustelu betonin valamisesta muuttuu piinaavan jännittäväksi.

Kaikessa minimalismissaan Locke on elokuva, joka tuskin miellyttää kaikkia. Kyynisempi katsoja saattaa nyrpistellä elokuvan lähtökohdalle tai sen symboliikalle. Hardyn, Hitchcockin, öisten automatkojen ja terävän tekstin ystäville elokuva on kuitenkin ohittamaton. Jännitysjuonen yläpuolelle kohoavat teemat velvollisuudesta, oikeasta ja väärästä, rakkaudesta sekä anteeksiannosta – eivätkä globalisaation kaltaiset ajankohtaisetkaan aiheet ole kaukana. Kaikkiaan Locke on harvinaislaatuisen tiivis, aikuisille suunnattu elokuva, joka on yhtä aikaa kaunis, jännittävä, tunteellinen ja älykäs.