Kong: Pääkallosaari valkokangas

Vuonna 1933 julkaistu Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin ohjaama King Kong on yksi merkittävimpiä ja rakastetuimpia amerikkalaisia elokuvaklassikoita. Siitä on tehty joitakin uusintaversiota, joista merkittävin oli Peter Jacksonin ohjaama King Kong vuodelta 2005. Jacksonin versio seurasi melko tarkasti alkuperäisen elokuvan traagista juonta, mutta Jordan Vogt-Robertsin ohjaama Kong: Pääkallosaari on selkeä rebootti tarinasta ilman New Yorkia ja Empire State Buildingia.

Kong: Pääkallosaaren tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1973. Vietnamin sota on juuri päättynyt ja amerikkalaiset joukot on vedetty takaisin sotatantereelta. Samaan aikaan tutkijat Bill Randa (John Goodman) ja Houston Brooks (Corey Hawkins) bongaavat satelliittikuvista Tyynellämerellä sijaitsevan pääkallon muotoisen saaren, joka on päästävä kartoittamaan ennen Neuvostoliittoa.

Mukaansa he saavat armeijan erikoisjoukot, joita johtaa Vietnamin sodan häviämisestä katkeroitunut luutnantti Preston Packard (Samuel L. Jackson). Sekalaiseen joukkoon liittyvät myös brittiläinen ex-sotilas ja jäljittäjä James Conrad (Tom Hiddleston) sekä amerikkalainen valokuvajournalisti Mason Weaver (Brie Larson).

Tiimi matkaa yhdessä paratiisinomaiselle saarelle huomatakseen, että sitä asuttaa jättimäisen kokoiset hirviöt ja yksi aivan erityisen suuri ja hirmuinen apina. Tutkimusretki muuttuukin nopeasti eloonjäämiskamppailuksi.

Elokuva ei erityisemmin käytä aikaa jännityksen rakentamiseen, vaan hirmuinen Kong esitellään jo ensimmäisen kohtauksen aikana. Kong on myös elokuvassa kuvattu erityisen jättimäisen kokoiseksi, millä pedataan mahdollisesti tulevaa King Kong vs Godzilla -elokuvaa. Hahmoja taustoitetaan jonkin verran, mutta elokuvalla on selkeä painotus näyttävässä räiskinnässä ja erikoistehosteissa. Visuaalisesti elokuva on paikoittain toki komea, mutta toiminta päihittää tarinan, joka jää kovin ohueksi.

Uusi näkökulma, sota-allegoriat ja popkulttuuri-viittaukset ovat toki kiinnostavia, ja on ilahduttavaa, että Brie Larsonin roolihahmolle Mason Weaverille on annettu kunnolla toimijuutta. Mason Weaver ei ole kirkuva nainen, jonka ainoa tarkoitus on tulla eläimen kaappaamaksi ja myöhemmin miehen pelastamaksi, vaan Weaver on hahmona jopa kompetentti ja osallistuva. Hän muodostaa toki erityisen yhteyden Kongin kanssa, joka ei olekaan lopulta niin julma kuin ulkoapäin luulisi.

Muutkin näyttelijät tekevät Kong: Pääkallosaaressa hyvää työtä, mutta juonielokuva se ei ole. Digitaaliset liskohirviöt, joita vastaan Kong taistelee näyttävät vain omituisilta ja järjetön ammuskelu ja pommitus käyvät puuduttavaksi. Alkuperäisen klassikon tunnelmaa se ei saavuta missään vaiheessa.