Inside Out – mielen sopukoissa 2 valkokangas

Ensimmäisessä Inside Out (2015) -elokuvassa Rileyn (Kensignton Tallman/Seera Alexander) elämän mullistaa muutto, joka saa aikaan tunnemylläkän, jota katsoja pääsee seuraamaan Rileyn pään sisälle tunnekeskukseen.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin julkaistavassa jatko-osassa Inside Out – mielen sopukoissa 2 (2024) Riley on kaksi vuotta vanhempi ja odottaa yläasteelle menoa. Juuri ennen kesän odotettua jääkiekkoleiriä pärähtää päälle Murrosikävaroitus. Kun Riley vielä saa kuulla parhailta ystäviltään ikäviä uutisia, menee koko tunne-elämä hyrskyn myrskyn ja tunneohjauskeskus remonttiin.

Saagan ensimmäisessä osassa Ilo ja Suru paiskautuvat ohjaamosta ulos muuton aiheuttamassa myllerryksessä, ja joutuvat löytämään tiensä takaisin ohjauskeskukseen. Inside Out 2:ssa ensimmäisestä osasta tutut tunteet saavat seurakseen kourallisen uusia, hieman monimutkaisempia tunteita, mainio Ahdistus (Maya Hawke/Hanna Mönkäre) etunenässä. Kun Ahdistus ottaa ohjat teini-ikään astuvan Rileyn tunne-elämästä, vanha käsitys itsestä joutaa tunkiolle yhdessä Ilon, Surun, Kiukun, Vihan ja Inhon kanssa. Elokuva siis ottaa ensimmäisen osan juonikuviot lähes sellaisenaan ja juoni onkin pitkälti vanhan toistoa.

Maailmanlaajuisesti Inside Out 2 löi ykkösosan tuotot jo 16 päivää ensi-iltansa jälkeen. Tällä hetkellä elokuva on Pixarin historian tuottoisin elokuva ja tämä arvion kirjoitushetkellä kaikkien aikojen kolmanneksi eniten valuuttaa kassaan vuollut animaatio.

Elokuvan idea on hyvä, suorastaan mehevä. Mitä tapahtuu pään sisällä, kun murrosikä iskee täydellä voimalla päälle? Perususkomuksia ravisteleva tunne- ja hormonimyrsky on elokuvassa sinällään mainiosti tarinallistettu.

Mutta oleellisempaa lienee kysyä: antaako Inside Out 2 jotain uutta edeltäjäänsä nähden? Ehkä osin. Uudet hahmot ovat sympaattisen hauskoja Ahdistuksesta (Maya Hawke/Hanna Mönkäre), Noloon (Paul Walter Hauser/Petrus Kähkönen) ja Ennuihin (Adéle Exarchopoulous/Linnea Leino). Jälkimmäisimmän tunteen suomentamiseen ei ole edes lähdetty - mutta ”ihan sama” väsähtäneellä silmien pyöräytyksellä lienee riittävän lähellä.

Harmillisesti itse juoni tuntuu jo kertaalleen kalutulta ja hahmogalleriaa on koitettu laajentaa liiallisesti. Tarinallisesti on esimerkiksi vaikea keksiä selitystä mielen lukkojen takana majaileville hahmoille – vaikkakin myönnettävästi yhdellä heistä on loppuratkaisun kannalta merkittävä rooli, joka sekin tuntuu lähinnä laiskan ratkaisulle. Kyseessä lienee mahdollisen jatkon pohjustus. Elokuvan loppuratkaisu menee jo vähän siirappisen puolelle, mutta sallittakoon se piirretyssä elokuvassa.

On Inside Out 2 -elokuvassa hyvääkin. Huumori on itsessään oikein mukiinmenevää eikä jääkiekkoa hengittävä teinityttö Riley liene kaikkein stereotyyppisin valinta piirroshahmoksi. Inside Out 2 onnistuu ehdottomasti siinä, että murrosiän myllerryksissä saapuvat uudet tunteet, Ennui etunenässä, ovat tuttuja jokaiselle, joka on joutunut tarpomaan läpi tahman vuodet. Animoitu maailma ja tunteisiin ja persoonallisuuteen liittyvät visualisoinnit ovat kiinnostavia, vaikka valitettavan vähän uutta elokuva onnistuu edelliseen osaan nähden tarjoamaan.

Summa summarum: napakka, reilut 90-minuuttinen Inside Out 2 on ihan viihdyttävä tapaus kekseliäillä tunneprosessin visualisoinneilla. Edeltäjänsä uutuudenviehätykseen yltääkseen sen olisi pitänyt tehdä muutakin kuin keksiä pyörä uudelleen. Lapsiperheistä tyytyväisiä katsojia sen sijaan löytynee.