Gravity valkokangas

Gravity on vaikuttavin 3D-elokuva, jonka olen nähnyt. Se on omaperäinen ja kunnianhimoinen, jopa ihmeellinen – sana, jota nykypäivän tehosteleffoista tulee harvoin käytettyä. Jo mainittujen asioiden lisäksi se on hyvin jännittävä ja intensiivinen kokemus. Lähin vertailukohta on 2001: Avaruusseikkailu, jossa avaruuden äänetön tyhjyys nähtiin samanaikaisesti yhtä uhkaavana ja uskottavana.

Astronautit Ryan Stone (Sandra Bullock) ja Matt Kowalski (George Clooney) ovat kiertoradalla huoltamassa Hubble-avaruusteleskooppia, kun venäläiset räjäyttävät yhden satelliiteistaan. Räjähdys aiheuttaa odottamattoman ketjureaktion, ja sirpaleet tuhoavat astronauttien aluksen. Selviytyjät joutuvat avaruuden armoille.

Olisi vähättelyä luonnehtia Gravitya tieteiselokuvaksi, sillä perinteisissä tieteiselokuvissa uhkia etsitään toisista maailmoista tai tulevaisuudesta. Nykypäivään sijoittuva Gravity pysyttelee tiukasti maan kiertoradalla, lähellä mutta samalla niin kaukana. Skenaarion uskottavuus ja näennäinen pienimuotoisuus tekevät kokonaisuudesta toimivan.

Ihmisen pojissa (2007) ohjaaja Alfonso Cuarón osoitti hallitsevansa mestarillisesti pitkiä ottoja, ja Gravityssa hän vie leipälajinsa vielä pidemmälle. Kuvaajana toimii Emmanuel Lubezki, joka tunnetaan myös Terrence Malickin luottokuvaajana.

Sileästi liikkuva kamera kiertää hahmojen ympärillä ja turhien leikkausten puute auttaa katsojia hahmottamaan tapahtumia paremmin. Samalla pitkät ja vakaat otot tukevat 3D:tä – tekninen lisä palvelee katsojaa, sillä kolmiulotteisuus auttaa ympäristön hahmottamisessa.

Välillä Cuarón näyttää tapahtumia Bullockin hahmon näkökulmasta. Tarina ei kuitenkaan vajoa videopelimäisyyden puolelle, sillä avaruuspuvun sisältä kuvatut kohtaukset lisäävät klaustrofobista jännitystä.

Koska elokuva on äärimmäisen visuaalinen, hahmot uhkaavat jäädä efektien varjoon. Yllättävää kyllä, käsikirjoitus malttaa pysähtyä ja rakentaa heistä uskottavia persoonia. Päähenkilö on Bullockin Stone mutta elokuvan todellinen tähti on Clooneyn tarinoita iskevä Kowalski. Hänen toiveikkuutensa ja rauhallisuutensa luovat sopivaa kontrastia hahmojen välillä ja tekevät heidän kekseliäästä selviytymistaistelustaan yhden vuoden suurimmista elokuvatapauksista.