Captain Fantastic valkokangas

Ohjaaja-käsikirjoittaja Matt Ross on paremmin tunnettu television puolelta näyttelijänä, mutta hänen toinen pitkä elokuvansa Captain Fantastic voi muuttaa asioita. Oivallinen perhekuvaus on sekoitus herkkää menetyksen käsittelemistä ja vastakkaisten maailmankuvien yhteentörmäystä. Elokuva kilpaili Hymyilevän miehen (2016) kanssa samassa Un Certain regard -sarjassa Cannesissa ja voitti palkinnon parhaasta ohjauksesta.

Ben (Viggo Mortensen) asuu lastensa kanssa keskellä metsää kaukana yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Hän on kasvattanut lapsistaan yhdessä vaimonsa kanssa ekologisesti tiedostavia vasemmistointellektuelleja, joista nuorin on vain kahdeksanvuotias. Ulkomaailman haasteita vastaan nuoria on valmistettu niin fyysisesti kuin henkisesti, ja kaikki oppi joutuukin koetukselle, kun perheen äidin sairaus pakottaa heidät astumaan pois sosialistisen utopiansa huomasta.

Captain Fantasticin kuvaama Yhdysvallat on täynnä suuria kontrasteja. Varallisuus ja eettiset valinnat erottavat ihmisiä, ja kun eri osapuolet kokevat omien valintojensa joutuvan kritiikin kohteeksi, ei yhteisymmärrystä ole helppo löytää. Vaikka Benin perhe esitetään asioista keskustelun kautta päättävänä demokratiana, on heidänkin arvomaailmansa täynnä jämähtänyttä ajattelua. Järjestettyjä uskontoja vastustava ja oman ruokansa kasvattava perhe elää kuplassaan, jonka ulkopuolinen elämä on heille tuttu vain kirjojen sivuilta. Kirjatieto kannattelee heitä kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti, eikä metsässä asuminen tarjoa neuvoja siihen, miten muiden ihmisten kanssa käyttäydytään.

Vastakkainasettelu toimii elokuvassa paitsi kiinnostavana sukelluksena ääripäiden Amerikkaan myös hyvänä draaman lähteenä. Tarina rakentuu pienistä kohtauksista, joissa erilaiset arvomaailmat törmäävät toisiinsa. Nokkela dialogi korostaa ajattelueroja, mikä nousee esiin erityisesti Benin ja sukulaisperheen keskustellessa siitä, miten lapset tulisi kasvattaa. Toisin kuin Ben he välttelevät vaikeista aiheista keskustelua lasten suojelemisen nimissä, vaikka todellisuudessa he suojautuvat itse vaikeilta kysymyksiltä.

Elokuva liittää erilaiset ääriajattelut suruun ja sen käsittelemiseen. Kun maailma tuntu kaatuvan, antavat tiukat rutiinit uskoa parempaan maailmaan. Captain Fantastic töniikin hellästi hahmojaan kohti kultaista keskitietä pois ehdottomista ideaaleista. Perheen jäsenten käsitellessä menetystä omilla tavoillaan vahvistaa se toisille yhtenäisyyden tarvetta, kun toiset taas kapinoivat perheen ajattelumaailmaa vastaan.

Captain Fantasticin vahvuuksina toimivat sen tarkkoja havaintoja tekevä tarina ja erityisen hienoihin roolisuorituksiin yltävät lapsinäyttelijät. Menetys ja siitä selviäminen muuttuvat matkakuvaukseksi, jossa Ben perheineen joutuu etsimään yhteisen sävelen ympäröivän maailman kanssa. Elokuva säilyttää vakavasta pohjavireestään huolimatta aurinkoisen optimisminsa ja uskon parempaan huomiseen.