Kotimaisen elokuvan kunnonkohotusvuosi

Kotimaisen elokuvan kunnonkohotusvuosi

Vuosi 1999 kirjoitutti varmasti oman lukunsa suomalaiseen elokuvahistoriaan. Vuosia kotimaista elokuvaa vaivannut katsojapula korjattiin kertaheitolla ja asia piirtyi mediatapetille ennennäkemättömällä julkisuusarvolla. Suomalainen elokuva ei ollut enää kirosana tai kehä kolmosen sisäpuolelle jäänyt kulttuuristaiteellinen punaviiniboheemien ilmiö. Kotimaisesta elokuvasta tuli kassamagneetti. Julkaistut katsojatilastot ovat prameaa katseltavaa ja Jusseja jaettiin ihan Finlandia-talossa kunnon showmeiningillä. Oliko tuo vuosi sitten niin ihanaa höttöä, ainutkertaista kukoistusta vai pysyvä laatutietoinen ilmiö?

Yksiselitteisesti on todettava, että kotimaisen elokuvan taso on noussut. Visuaalinen toteutus, kuvaus ja leikkaus alkavat olla kansainvälistäkin vertailua kestävää. Aiheet ovat laskelmoituja ja käsikirjoitukset hiottuja. Tuotantokulttuuri on uudistunut, kuin myös elokuvien tukikulttuuri. Elokuvia on alettu yksinkertaisesti tehdä yleisölle. Kotimaisen elokuvan kuntoa kohottaneita tekijöitä on monia ja uskoisin elokuvantekijöiden asenteissakin tapahtuneen hienoista muutosta. Ohjaaja Raimo O Niemi totesi vuoden 1998 lopussa FOH:n haastattelussa, että on haluttava tehdä elokuvia yleisölle ei itselleen.

Nyt mennyttä elokuvavuotta voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: katsojalukujen ja jaettujen Jussien suhteen. Faktahan on, että katsotuin kotimainen oli myös palkituin kotimainen. Rukajärven tie osoitti sodan olevan edelleenkin eräs suomalaisuuden suurin ilmentymä ja trauma. Takuuvarmalla aiheella ja sentimentaalisilla painotuksilla haalittiin vajaat 430 tuhatta katsojaa ja seitsemän Jussi-palkintoa. Katsojansa Rukajärven tie varmasti ansaitsikin, mutta Jussien yletöntä määrää voi hieman ihmetellä. Pystityspolitiikka alkaa meilläkin muistuttaa ison rapakon takaista menoa: se joka tuottaa myös palkitaan. Olli Saarelan Rukajärven tie on hieno ja suomalaisuutta koskettava elokuva, siitä ei ole epäilystäkään, mutta menneenä vuonna sai ensi-iltansa moni muukin loistelias kotimainen elokuva.

Matti Ijäksen Sokkotanssi keräsi vain vaivaiset runsaat 11 tuhatta katsojaa. Ijäkselle ojennettiin Jussi parhaasta käsikirjoituksesta, vaikka elokuvassa olisi ollut varteenotettavia aineksia myös vuoden parhaaksi elokuvaksi. Saman kohtalon koki Timo Koivusalon Kulkuri ja Joutsen, jonka saamat 232 tuhatta katsojaa tienasivat Martti Suosalolle vähintäänkin ansaitun Jussin parhaasta miespääosasta. Suosalo urakoi viime vuonna kaikkiaan kolmessa ensi-illassa (Kulkuri ja Joutsen, Lapin kullan kimallus ja Sokkotanssi). Vakavasti otettavaa kilpailijaa Suosalolle ei edes ollut.

Muistettiin toki muitakin kotimaisia elokuvia muutamilla Jusseilla. Eeva Litmaselle ojennettiin parhaan naispääosan pokaali elokuvasta Rakkaudella, Maire. Parhaiden sivuosien pokkaukset menivät Kalevi Haapojalle (Häjyt) ja Minna Haapkylälle (Rakkaudella, Maire). Taru Mäkelän Pikkusisarta muistettiin parhaan puvustuksen Jussi-patsaalla, jonka sai Merja Väisänen.

Kaiken kaikkiaan Jussien jako oli kohtuullisesti arvossaan. Valitettavaa vain on, että jälleen kerran juostaan amerikkalaisten perässä omaksumassa palkitsemisperiaatteita. Ensi vuonna Jussi-gaalan todennäköisesti juontaa jo joku kotimainen koomikko, artistivieraana nähdään Mestarit ja tapahtumapaikkana on Hjalliksen halli. Mutta, ehkä showmeiningillä on puolensa, sillä se nostanee kotimaisen elokuvan kiinnostavuutta ja julkisuusarvoa ja sitä kautta haalii teattereihin yhä lisää katsojia. Ainakin tämä alkanut vuosi on osoittanut kotimaisen elokuvan edelleenkin imevän väkeä teattereihin. Alkuvuoden yleisökomeettahan on ollut Levottomat, jolle kukaan tuskin povaa seitsemää Jussia, mutta eihän sitä koskaan tiedä… Pääasiahan kuitenkin on, että kotimaisia elokuvia katsotaan.

Katsojatilastot kertovat parhaiten tilanteen, mikä viime vuonna koettiin. Viihteelliset aiheet kiehtoivat ja Spede veti pohjat. Televisio- ja videoaikakauden Suomessa kotimaiset elokuvat ylsivät viime vuonna ylivoimaiseen tulokseen: 25 % katsojista meni kotimaiselle elokuvalle. Vuosittaisia katsojamagneetteja Rukajärven tien tapaan on ollut aiemminkin, mutta viime vuonna koko valtakunnan kymmenen katsotuimman elokuvan kärjessä oli peräti viisi kotoista tuotantoa. Kaiken kaikkiaan listat todentavat sen, että suuret aiheet kiinnostavat katsojia ja kulttuuristaiteelliset ambitiot jäävät keräämään murusia. Syy ei välttämättä ole kuitenkaan aiheissa tai toteutuksessa. Kattavaan markkinointiin on nyt otettu ensi askeleet ja sillä tiellä pitäydyttäessä myös ns. pienemmät "suurempien arvojen" elokuvat tulevat ehkä saamaan osansa.

Kotimaisten elokuvien katsojat vuonna 1999
1.Rukajärven tie 427 500
2. Häjyt 327 600
3. Poika ja ilves 322 700 (ensi-ilta 18.12.1998: yht. 381 900)
4. Kulkuri ja Joutsen 232 100
5.Lapin kullan kimallus 193 600
6. Pitkä kuuma kesä 90 100
7. Rikos & rakkaus 55 700
8. Real McCoy 46 900
9. Rakkaudella, Maire 35 100
10. Sokkotanssi 14 100
11. Pikkusisar 11 500
12. Juha 10 100
13. Armon aika 330
14. Naisen logiikka 304

Top 10 vuonna 1999

1. Star Wars: Episodi I 435 300
2. Rukajärven tie 427 500
3. Häjyt 327 600
4. Poika ja ilves 322 700
5. The World Is Not Enough 276 300
6. Notting Hill 270 700
7. Kulkuri ja joutsen 232 100
8. Matrix 229 500
9. Shakespeare In Love 202 400
10. Lapin kullan kimallus 193 600

Tilastolähde: Suomen elokuvasäätiön tiedote 15.2.2000